Cape Canaveral AFS SLC-17

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Space Launch Complex 17
Kompleksi 17 helmikuussa 2007 ennen THEMIS-satelliittikonstellaation laukaisua.
Kompleksi 17 helmikuussa 2007 ennen THEMIS-satelliittikonstellaation laukaisua.
Laukaisukeskus Cape Canaveral SFS
Sijainti 28°26′48″N, 80°33′58″W
Lyhenne SLC-17
Käyttäjä NASA
USSF
Pienin/suurin inklinaatio 28° – 57°
SLC-17A:n laukaisuhistoria
Status ei käytössä
Laukaisut 161[1]
Ensimmäinen 30. elokuuta 1957[1]
PGM-17 Thor
Viimeisin 24. maaliskuuta 2009[2]
Delta II / GPS IIR
Raketit PGM-17 Thor
Thor-Able
Thor-Delta
Thor DSV-2D
Delta A/B/C/D/E/G/L/M/N
Delta 2000
Delta 3000
Delta II
SLC-17B:n laukaisuhistoria
Status ei käytössä
Laukaisut 164[1]
Ensimmäinen 25. tammikuuta 1957
PGM-17 Thor
Viimeisin 10. syyskuuta 2011[1]
Delta II / GRAIL
Raketit PGM-17 Thor
Thor-Able-Star
Thor-Delta
Thor DSV-2F
Thor DSV-2G
Delta A/B/C/E/G
Delta 1000
Delta 2000
Delta 3000
Delta 4000
Delta II
Delta III

Cape Canaveral Air Force Station Space Launch Complex 17 (SLC-17), aiemmin Launch Complex 17 (LC-17) oli rakettien laukaisukompleksi Cape Canaveral Space Force Stationissa Floridassa. Kompleksia on käytetty vuosina 1958–2011 Thor- ja Delta-rakettien laukaisuihin.

Delta 1000 -raketti laukaisee Explorer 49 -avaruusluotaimen.
STSS-Demo -hyötykuorman laukaiseen Delta II -raketin moottorit käynnistyvät 25. syyskuuta 2009.

Alustan rakentaminen alkoi huhtikuussa 1956, ja alusta valmistui saman vuoden marraskuussa. Kummankin alustan rakentamiseen kului noin 3,5 miljoonaa dollaria.[3] Ensimmäinen PGM-17 Thor -ohjus laukaistiin 25. tammikuuta 1957[3][4][5] kompleksin alustalta 17B. Lento päättyi tosin raketin pudottua takaisin laukaisualustalle ja räjähdettyä. A-alustan ensimmäinen laukaisu tapahtui yli puoli vuotta myöhemmin 30. elokuuta 1957.[1] Huhtikuusta 1958 alkaen A-alustaa käytettiin erilaisten luotainten ja satelliittien laukaisuun, ja saman vuoden elokuussa siirryttiin päivitettyyn Thor-Able I -rakettiin, joka laukaisi muun muassa kolme Pioneer-luotainta. Muita alustalta laukaistuja hyötykuormia olivat muun muassa Explorer, Transit, ja TIROS-satelliitit. Tammikuussa 1959 siirryttiin jatkokehitettyyn Thor-Able II -rakettiin, ja huhtikuussa 1960 tästä edelleen kehitettyyn Thor-Ablestariin.[3] Ensimmäinen kiertoradan saavuttanut lento tapahtui 13. huhtikuuta 1960, kun Thor-Ablestar -raketti vei Transit 1B -satelliitin kiertoradalle.[1]

Alustojen muutostyöt Delta-laukaisuja varten käynnistyivät 1960-luvun alulla. Ensimmäinen Delta-raketti nousi A-alustalta 13. toukokuuta 1960. Raketti laukaisi tuolloin Telestar 1:n, josta tuli ensimmäinen kaupallinen tietoliikennesatelliitti. B-alustan ensimmäinen Delta-laukaisu tapahtui muutama vuosi myöhemmin 1. heinäkuuta 1962. Kompleksia käytettiin syyskuusta 1963 helmikuuhun 1965[3] kaikkiaan kuuteen ASSET-paluukapselin koelaukaisuun. Kapselin oli tarkoitus demonstroida X-20 Dynasoar -projektiin liittyviä teknologioita.[1] ASSET-ohjelman päätyttyä alusta siirtyi Yhdysvaltain ilmavoimilta NASAlle. Alusta siirtyi takaisin ilmavoimille vuonna 1988 Delta II -lentoja varten. Ensimmäinen Delta II -laukaisu tapahtui 14. helmikuuta 1989 SLC-17A:lta ja 14. helmikuuta 1990 SLC-17B:ltä.[3]

Alustan suojabunkkerin käyttö päättyi Delta II -raketille 17A-alustalla sattuneen onnettomuuden jälkeen,[3] ja lennonjohto siirtyi edellisen vuoden kesäkuussa valmistuneeseen uuteen, Delta III:a varten rakennettuun lennonjohtokeskukseen.[6] B-alusta modifioitiin vuonna 1997 Delta III -laukaisuja varten.[3] Raketti tosin tuhoutui kahdella ensimmäisellä laukaisullaan ja epäonnistui massasimulaattorin viemisessä halutulle radalle kolmannella lennollaan, minkä jälkeen raketin jatkokehityksestä luovuttiin. B-alusta oli Delta III:a varten tehtyjen modifikaatioiden ansiosta ainoa alusta, jolta pystyttiin laukaisemaan raskaampi Delta II Heavy -raketti, jolla laukaistiin muun muassa Mars-mönkijät Spirit ja Opportunity.[1] SLC-17A:n viimeinen laukaisu tapahtui 24. maaliskuuta 2009, kun Delta II -raketti laukaisi GPS IIR -satelliitin kiertoradalle.[2] SLC-17B:n viimeinen laukaisu tapahtui 10. syyskuuta 2011, kun Delta II laukaisi NASAn GRAIL-kuumission avaruuteen.[1] Alustan suojabunkkerin purkutyöt päättyivät joulukuussa 2013.[3]

Alustojen kiinteät ja liikuteltavat laukaisutornit purettiin hallitulla räjäytyksellä heinäkuussa 2018. SLC-17:n ja läheisen LC-18 on vuokrannut yksityistä kuulaskeutujaa kehittävä Moon Express, joka suunnitteli vuoden 2018 tilanteessa testaavansa laskeutujaansa LC-18:lla.[7]

  1. a b c d e f g h i Graham, William: Delta II launches with moon-bound GRAIL spacecraft nasaspaceflight.com. 10.9.2011. NASASpaceflight. Viitattu 2.3.2016. (englanniksi)
  2. a b Graham, William: Delta II launches penultimate GPS-IIR satellite nasaspaceflight.com. 24.3.2009. NASASpaceflight. Viitattu 2.3.2016. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h Launch Complex 17 afspacemuseum.org. Air Force Space and Missile Museum. Arkistoitu 7.4.2016. Viitattu 2.3.2016. (englanniksi)
  4. About Launch Complex 17 ksc.nasa.gov. NASA. Arkistoitu 11.7.2010. Viitattu 2.3.2016. (englanniksi) (archive.org)
  5. Rhian, Jason: Cape Canaveral’s Space Launch Complex 17’s historic career draws to a close spaceflightinsider.com. 30.12.2013. Spaceflight Insider. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 2.3.2016. (englanniksi)
  6. Space Launch Complex 17 spaceflightnow.com. Spaceflight Now Inc. Viitattu 2.3.2016. (englanniksi)
  7. Clark, Stephen: Towers at historic Florida launch pad toppled spaceflightnow.com. 12.7.2018. Spaceflight Now. Viitattu 23.2.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]