Ma’ale Adumim

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Ma'ale Adumim)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ma’ale Adumim
(מַעֲלֵה אֲדֻמִּים)
Näkymä Ma’ale Adumimiin.
Näkymä Ma’ale Adumimiin.
vaakuna
vaakuna

Ma’ale Adumim

Koordinaatit: 31°46′30″N, 35°17′53″E

Valtio Israel
Hallintoalue Juudea ja Samaria
Perustettu 1975
Väkiluku (2016) 37 670









Ma’ale Adumim (hepr. ‏מעלה אדומים‎) on juutalaissiirtokunta Israelin vuoden 1967 jälkeen miehittämällä Länsirannalla Jerusalemin itäpuolella. Siirtokunta perustettiin vuonna 1975 ja vuoden 2016 lopussa sen asukasluku oli 37 670.

Martyriuksen luostarin raunioita.

Adumimmin rinne mainitaan Vanhan testamentin Joosuan kirjassa kohdassa 15:7, jossa kuvaillaan Juudan ja Benjaminin heimon raja-aluetta. Nykyisen siirtokunnan alueella sijaitsee Bysantin valtakunnan aikana rakennettu Martyriuksen luostari.[1]

Israel valtasi Länsirannan Jordanialta kuuden päivän sodan aikana vuonna 1967. Maassa syntyi sodan jälkeen siirtokuntaliike, jonka jäsenet pyrkivät asettumaan miehitetyille alueille.[2] Vuonna 1975 Ma’ale Adumimiin asettui 23 juutalaista siirtolaisperhettä ja se tunnustettiin valtion taholta omana paikallisneuvostonaan vuonna 1979.[1] Siirtokunta oli osa Jerusalemia ympäröivien siirtokuntien kehää, joiden tarkoituksena oli vahvistaa Israelin otetta Itä-Jerusalemista.[3] Siirtokunta kasvoi nopeasti ja vuonna 1991 siitä tehtiin Juudean ja Samarian hallintoalueen ensimmäinen kaupunki. Clintonin rauhansuunnitelman mukaan Ma’ale Adumimin oli tarkoitus jäädä Israelille.[1]

Israelissa Ma’ale Adumimin säilyminen Israelin käsissä on pidetty välttämättömänä. Israelissa on ollut esillä myös niin sanottu E-1. -suunnitelma, jonka mukaan Ma’ale Adumim yhdistettäisiin Jerusalemiin asuintalorakennuttamisella. Hanke on kuitenkin kohdannut huomattavaa kansainvälistä vastustusta. Tämä eristäisi muun Palestiinan Jerusalemista, jonka itäosaa palestiinalaiset ovat vaatineet maansa pääkaupungiksi.[3]

Israelin siirtokuntia on pidetty laittomina,[4] koska Geneven neljännen sopimuksen 49. artiklan 6. pykälän mukaan ”valtaajavalta ei saa valtaamalleen alueelle karkottaa tai siirtää osaa omasta siviiliväestöstään”.[5] Israel kiistää väitteen, koska se ei väitteensä mukaan ole tehnyt sopimuksen mainitsemia karkotuksia tai siirtoja.[6]

Ma’ale Adumimin asukasluku vuoden 2016 lopussa oli 37 670.[7] Siirtokunnan asukkaista noin 20 % on uskonnollisia juutalaisia. Noin 15 % on siirtolaisia Yhdysvalloista ja toiset 15 % entisen Neuvostoliiton alueelta.[1]

  1. a b c d Geography of Israel: Ma’ale Adumim Jewish Virtual Library. American-Israeli Cooperative Enterprise. Viitattu 28.7.2018. (englanniksi)
  2. Obstacles to Middle East peace: Borders and settlements BBC News. BBC. Viitattu 28.7.2018. (englanniksi)
  3. a b Larry Derfner: The Settlement That Broke the Two-State Solution Foreign Policy. Viitattu 28.7.2018. (englanniksi)
  4. Martin Asser: Obstacles to Middle East peace: Borders and settlements BBC News. BBC. Viitattu 27.2.2020. (englanniksi)
  5. Genèven sopimus siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana 12 päivältä elokuuta 1949. Finlex. Arkistoitu 5.3.2023. Viitattu 5.3.2023.
  6. Israeli Settlements and International Law 30.11.2015. Ministry of Foreign Affairs (Israel). Viitattu 31.10.2023.
  7. List of localities, in Alphabetical order (pdf) Central Bureau of Statistics. Viitattu 28.7.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]