Sitkan arkkienkeli Mikaelin katedraali

Arkkienkeli Mikaelin katedraali Cathedral of St. Michael the Archangel Собор Святого Архангела Михаила
Sijainti	Sitka, Alaska, Yhdysvallat
Koordinaatit	57°03′0.36″N, 135°20′6.36″W
Kirkkokunta	Amerikan ortodoksinen kirkko
Hiippakunta	Alaskan ortodoksinen hiippakunta
Rakentamisvuosi	1848
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Arkkienkeli Mikaelin katedraali on ortodoksinen kirkko Sitkan kaupungissa Alaskassa. Kyseessä on ainutlaatuinen muistomerkki Venäjän läsnäolosta Alaskassa. Se on ensimmäinen ortodoksinen katedraali Uudessa maailmassa.

Katedraali on Amerikan ortodoksisen kirkon Alaskan hiippakunnan katedraalikirkko. Kirkkoherrana toimii isä Elia Larson.

Katedraali lisättiin Yhdysvaltain kansalliseen historiallisten paikkojen rekisteriin vuonna 1962, ja se sisältyy Alaskan kansallisten historiallisten maamerkkien luetteloon.

Historia

Arkkienkeli Mikaelin katedraalin interiööriä vuonna 1868.

Arkkienkeli Mikaelin katedraali noin vuonna 1899.

Sitkan, silloisen Uuden Arkangelin ensimmäisen kirkollisen rakennuksen rakennutti ylin käskynhaltija Aleksandr Andrejevič Baranov. Kyseessä oli tšasouna, joka vuonna 1816 muutettiin kirkoksi ja oli pyhitetty arkkienkeli Mikaelille. Samoihin aikoihin saapui Uuteen Arkangeliin kaupungin ensimmäinen pappi, isä Alekseĭ Sokolov.

Kirkkoon oli sijoitettu arkkienkeli Mikaelin ikoni, joka oli pelastunut Neva-nimisen aluksen haaksirikosta vuonna 1813.

Vuonna 1841 piispa Innokentiĭ saapui Uuteen Arkangeliin, missä hän oli aiemmin toiminut pappina vuosina 1834–38. Hän suunnitteli arkkienkeli Mikaelin katedraalin, joka rakennettiin vuosina 1845–48. Katedraali vihittiin käyttöön 20. marraskuuta 1848. Se rakennettiin Venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian varoilla. Kellot valettiin paikallisissa valimoissa, ja piispa Innokentiĭ kokosi käsin kellon, joka asetettiin kellotorniin. Innokentiĭn virkanimikkeenä oli Kamčatkan,Kuriilien ja Aleuttien piispa, ja hänen piispanistuimensa sijaisi Uudessa Arkangelissa vuosina 1841–50.

Arkkienkeli Mikaelin katedraalista tuli olemassaolonsa alusta lähtien kulttuurikeskus, jonka vaikutus ulottui aina Yukon-joelle ja Atkan saarelle Aleutien saarilla. Vuonna 1841 katedraalin yhteyteen perustettiin teologinen seminaari ensisijaisesti paikallisten asukkaiden tulevalle papistoille. Monet valmistuneista toimivat myöhemmin pappeina Venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian palkkalistoilla. Samaan aikaan perustettiin ala- ja yläkoulu sekä orpokoti. Koulut sijaitsivat rakennuksessa, joka tunnetaan nykyään nimellä Russian Bishop’s House eli Venäläinen piispantalo. Koulu suljettiin vasta vuonna 1906, ja sinne siirrettiin myös seminaari vuonna 1858, kun arkkipiispa Innokentiĭ siirtyi Blagoveščenskiin.

Näkymä Sitkasta ja katedraalista vuonna 1891.

Kun Alaska oli myyty Yhdysvalloille vuonna 1867 amerikkalaiset joukot saapuivat Sitkaan ja ryöstivät katedraalin sekä kauppoja ja yksityiskoteja. Kun Aleuttien hiippakunnan keskus siirrettiin San Franciscoon vuonna 1872, katedraali rapistui, kaikki jäljellä olevat arvokkaat välineet kuljetettiin hiippakunnan keskukseen. Vasta vuonna 1903 katedraalista tuli hiippakunnan apulaispiispan katedraali.

Katedraalissa perustettiin raittiusseura (vuonna 1896) ja veljeskunta (1903), jotka tukivat sitä lahjoituksilla ja mahdollistivat sen korjaukset ja restauroinnin. Lahjoituksia katedraalille antoivat myös Venäjän kirkon lähetysseura, Venäläis-amerikkalainen kauppakomppania sekä yksityishenkilöt (ruhtinas V. P. Kočubei, kreivitär A. A. Orlova). Haaksirikoista pelastuneet lahjoittivat kiitokseksi esineistöä ja ikoneita.

Tulipalo ja siitä toipuminen

Arkkienkeli Mikaelin katedraali tulipalossa vuonna 1966.

2. tammikuuta 1966 yöllä syttyi tulipalo, joka tuhosi lähes koko Sitkan keskustan, ja sen mukana myös katedraalin. Kaupungin asukkaat ja seurakuntalaiset onnistuivat pelastamaan lähes kaikki katedraalin esineet, mukaan lukien ikonostaasin kuninkaalliset ovet ja kattokruunun. Arvokkaimpia tuhoutuneita esineitä olivat kirkonkellot, jotka valmistettu Sitkassa, suuri viimeisen ehtoollisen ikoni ja kellotornissa ollut aikaa näyttänyt kello.

Menetyksiin kuului myös laaja kirjasto, jossa oli kirjoja venäjän, tlingitin ja aleutin kielillä.

Ennen tulipaloa katedraali oli ollut vanhin venäläisajan kirkollinen rakennus Alaskassa.

Osavaltion ja kaupungin hallinnot aloittivat melkein välittömästi kampanjan katedraalin rakentamiseksi uudelleen. Katedraali rakennettiin uudelleen arkkitehti Sergei Padjukovin johdolla, ja siinä käytettiin hyväksi vuonna 1961 tehtyjä piirustuksia. Rakentaminen sijoittui vuosiin 1972–76, uusi rakennus vihittiin vuonna 1976 Aleksandr Solženitsynin ollessa paikalla.

Arkkitehtuuri, sisustus

Näkymä katedraalin sisältä vuonna 2023

Nykyinen katedraali käytännössä toistaa aiemman rakenteen, joka ei ole muuttunut koko olemassaolonsa aikana.

Katedraali sijaitsee Sitkan liikekeskustassa Lincoln Streetin ja Maksutoff Streetin risteyksessä, joista ensimmäinen ympäröi temppeliä ja jälkimmäinen päättyy katedraaliin.

Aiemmin katedraali oli puinen, verhottu laudoituksella. Paloturvallisuusvaatimukset määrittelivät kuitenkin uuden rakennusmateriaalin: teräsbetoniseinät vinyylivaipalla. Tuomiokirkon seinät ovat harmaansinisiä ja reunat valkoiset. Katto oli alun perin päällystetty puulla, jonka jälkeen päällyste korvattiin kattotiileillä. Vihreä keskuskupoli on kahdeksankulmaisen tampuurin päällä, jonka molemmilla puolilla on ikkunat.

Katedraalin pohjapiirustus edustaa kreikkalaista ristiä, joka sijaitsee kellotornin takana. Katedraalin leveys on 20,4 m ja pituus 29,5 m.

Tornissa, jonka päällä on tornin muotoinen kupoli, on kahdeksan kaarevaa aukkoa, joista jokaisessa on kello. Kupolia ympäröi kaide. Yläosan ikkunat ovat valeikkunoita, ne on maalattu seiniin. Lisäksi kellotornissa on pyöreä kello, jossa on roomalainen kellotaululla. Kellotornin alaosassa on sisäänkäynti eteiseen.

Katedraalin sisällä seinät ja katto on peitetty kankaalla. Kupolia tukee neljä pientä pylvästä. Alkuperäisessä pylväitä oli kahdeksan.

Temppelin keskellä on piispanistuin, jonka edessä on “orlets” eli kotkamatto, kirjailtu matto, jolla piispa seisoo palvelusta toimittaessaan.

Katedraalissa on kolme alttaria: tärkein niistä on pyhitetty arkkienkeli Mikaelille; pohjoinen on pyhitetty Kazanin Jumalanäidin ikonille ja eteläinen Innokentiĭ Moskovalaiselle. Viimemainittu kappeli vihittiin käyttöön vuonna 1978. Aiemmin se oli pyhitetty Johannes Kastajalle ja ruhtinas Aleksanteri Nevskille.

Ikonostaasit ovat rekonstruoituja, kuninkaanovet ja lähes kaikki ikonit ovat alkuperäisiä.

Seinillä on maalauksia, jotka kuvaavat kohtauksia Vanhasta ja Uudesta testamentista. Ne ovat lahjoittaneet katedraaliin ruhtinas V. P. Kočubei ja kreivitär A. A. Orlova

Ikoneita

Sitkan Madonna

• Kazanin Jumalanäidin ikoni (“Sitkan Madonna”), pohjoisessa sivualttarissa. Sitä on usein kuljetettu näytettäväksi Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Siinä on hopeinen riisa. Sen on kerrottu olevan V. L. Borovikovskiĭn maalaama.
• Kristus Pantokrator, joka on V. L. Borovikovskiĭn maalaama.
• Pyhän kolminaisuuden ikoni, katedraalin vanhin ikoni.
• Pyhien Sosima ja Savvati Solovetskilaisten ikonit hopeakehyksessä.
• Kaikkeinpyhimmän Jumalanäidin suojeluksen ikoni, jonka on lahjoittanut vuonna 1843 Naslednik Aleksandr -aluksen miehistö matkustajat kiitokseksi pelastuksesta myrskystä vuonna 1842. Tässä tapauksessa aluksella oli myös tulevan katedraalin piispa, Innokentiĭ Veniaminov.

Pyhälle Innokentiĭlle kuuluneita esineitä

• Helmillä upotettu krusifiksi, joka annettiin piispa Innokentiĭlle, kun hänet vihittiin piispaksi vuonna 1840.
• Vuonna 1759 painettu evankeliumi oli lahja piispalle vuonna 1846 Troitse-Sergijevan Lavran arkkimandriitalta.
• Aleutin kielinen evankeliumi hopeisessa vaipassa. Käännöksen laati Innokentiĭ ollessaan Unalaškan pappina vuonna 1828, ja se painettiin vuonna 1840.
• Piispan mitra.

Kirjallisuutta

• Grinjov, Andrei Val’terovič: Kto est’ kto v istorii russkoi Ameriki. Moskova: Academia, 2009. ISBN 978-5-87444-340-5. (venäjäksi)
• Hlěbnikov, Kiril Timofejevič: Žizn’ Aleksandra Andrejeviča Baranova, glavnago pravitelja rosskiskih kolonii v Amerike. Sanktpeterburg: , 1835. (venäjäksi)
• Tihmenjov (Tikhmenev), P. A.: A History of the Russian-American Company. Seattle and Londo: University of Washington Press, 1861/1978. ISBN 0-295-95564-3. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sitkan arkkienkeli Mikaelin katedraali Wikimedia Commonsissa