Scart

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta SCART)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Scart (Syndicat des Constructeurs d'Appareils Radiorécepteurs et Téléviseurs) eli Euro-AV -liitin on lähinnä Euroopassa käytössä oleva liitäntästandardi, jonka kautta voidaan kuljettaa videokuvaa ja ääntä laitteelta toiselle. Scart-liittimen historia johtaa 1980-luvun Ranskaan, jossa päätettiin vaatia televisioihin Scart-liitäntää (joskus käytetään myös nimeä "Peritél") pakolliseksi, jotta maksutelevisiolaitteita olisi helppo liittää televisioon. Scart on melko monipuolinen signaalinkuljetustapa, joka mahdollistaa muun muassa komposiittivideon, S-Videon ja RGB-videon kuljetuksen, television kuvasuhteiden ohjauksen ja stereoäänen.

Scartin jo varhain havaittu puute on hutera kiinnitys, jossa ei ole lukitusmekanismia varmistamassa paikoillaan pysymistä. Laadukkaat kaapelit ovat usein myös jäykkiä ja raskaita, ja liitin vie tilaa laitteen takana. Niissä uusissa televisiossa, joihin Scart-laitteita voi ylipäätään vielä liittää, liitäntä tapahtuukin yleensä litteällä television takaseinämän suuntaisesti asetettavalla sovittimella, josta lähtee kaapeli, jonka päässä on naaras-Scart. Toinen vaihtoehto on erillinen muunnin, joka tekee Scart-signaaleista HDMI-muotoisia.

HDMI-liitäntä on nykyisin korvannut Scartin uusissa laitteissa. Liitin on pieni, kaapeli ohut, ja liitäntä välittää digitaalisesti kuvan ja monikanavaäänen lisäksi muun muassa Ethernet-liikenteen.

Kolminapaista 180 asteen DIN-liitintä on myös kutsuttu jälkeenpäin "vanhan ajan Scartiksi", sillä joissain vanhoissa laitteissa sillä välitettiin mustavalkoinen tai komposiittivideo sekä monoääni. RCA-liitin tuli kuitenkin yleisemmäksi liitäntätavaksi ennen Scartiin siirtymistä.

Kytkentäpinnit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Scart-liittimessä on 21 nastaa, joiden kautta signaali kulkee seuraavanlaisesti:

Scart-liitin on yleisesti Euroopassa käytetty liitintyyppi.

  • 1. nasta: Oikea äänilähtö
  • 2. nasta: Oikea äänitulo
  • 3. nasta: Vasen/mono äänilähtö
  • 4. nasta: Äänisignaalien maa
  • 5. nasta: Sinisen signaalin maa (Blue) (RGB)
  • 6. nasta: Vasen/mono äänitulo
  • 7. nasta: Sininen signaali (Blue) (RGB)
  • 8. nasta: Signaalilähteen ja kuvasuhteen valinta <(0-2V → sisäinen, 4.5-7V → ulkoinen 16:9, 9.5-12V → ulkoinen 4:3)[Huom.]
  • 9. nasta: Vihreän signaalin maa (Green) (RGB)
  • 10. nasta: Data 2, Q Link, vanhoissa videonauhureissa kellosignaalin lähtö
  • 11. nasta: Vihreä signaali (Green) (RGB)
  • 12. nasta: Data 1
  • 13. nasta: Punaisen signaalin maa (Red) (RGB), S-videosignaalin C-komponentin maa
  • 14. nasta: RGB-valintajännitteen ja datasignaalien maa
  • 15. nasta: Punainen signaali (Red) (RGB), S-videosignaalin C-komponentin tulo ja lähtö
  • 16. nasta: RGB-valintajännite (0-0.4V → komposiitti, 1-3V → RGB)
  • 17. nasta: RGB-tahdistuslähdön, komposiittivideolähdön ja S-videosignaalin Y-komponentin lähdön maa
  • 18. nasta: RGB-tahdistustulon, komposiittivideotulon ja S-videosignaalin Y-komponentin tulon maa
  • 19. nasta: RGB-tahdistuslähtö (sync), komposiittivideolähtö, S-videosignaalin Y-komponentin lähtö
  • 20. nasta: RGB-tahdistustulo (sync), komposiittivideotulo, S-videosignaalin Y-komponentin tulo
  • 21. nasta: Kaapelin suojavaippa (rungossa).

Kuvasuhteen valintasignaalin sekä äänisignaalien lähtöimpedanssien tulee olla alle kilo-ohmi ja tuloimpedanssien vähintään 10kΩ. Lisäksi kuvasuhteen valintasignaalin tulokapasitanssin pitää olla alle kaksi nanofaradia. S-video-, komposiitti- ja RGB-signaalien lähtö- ja tuloimpedanssien tulee olla noin 75Ω.

Scart-kaapeli, jonka kaikki pinnit on oikein kytketty, on kaksisuuntainen, ja sen voi kytkeä laitteiden välille kummin päin tahansa. Kunnollisessa kaapelissa kukin signaalijohdin on koaksiaalinen, jolloin saman kaapelin sisällä kulkevat johtimet eivät aiheuta merkittäviä häiriöitä toisiinsa. Mahdolliset häiriöt ilmenevät yleensä haamukuvina, eli kuvan läpi näkyy himmeästi toinen kuva tai kuvan varjo. Myynnissä on myös halvempia Scart-kaapeleita, joissa kaikkia nastoja ei ole kytketty tai kaapelin johtimia ei ole häiriösuojattu. Mikäli laitteiden välisen tiedonsiirron ei tarvitse olla kaksisuuntaista tai kaikkien signaalityyppien ei tarvitse olla käytettävissä, ylimääräiset pinnit voikin jättää kytkemättä, jolloin on mahdollista käyttää ohuempaa, taipuisampaa ja edullisempaa kaapelia. Usein käytetään myös sovittimia, joilla Scart-liittimeen voidaan kytkeä komposiitti- tai S-videojohto.

RGB- ja S-videosignaalia ei voi kuljettaa samaan aikaan samassa Scart-kaapelissa, koska ne käyttävät osittain samoja johtimia. Jos televisiossa on useita Scart-liittimiä, ne on usein rakennettu niin, että kukin ottaa vastaan komposiittivideosignaalia ja sen lisäksi pelkästään RGB-signaalia tai S-videosignaalia. Jos S-videosignaalia syötetään Scart-liittimeen, joka vastaanottaa ainoastaan komposiittivideo- ja RGB-signaalia, laite olettaa, että kyseessä on komposiittivideosignaali ja näyttää vain S-videosignaalin Y- eli kirkkauskomponentin. Tällöin kuva näkyy mustavalkoisena. Värit saa näkymään, kun vaihtaa johdon oikeanlaiseen Scart-liittimeen tai säätää laitteen asetuksista S-videosignaalin vastaanoton päälle. Joissakin televisioissa signaalityypin valinta suoritetaan vaihtamalla videokanavaa.

Kun kytketään digiboksia, on usein tarve kytkeä kolme laitetta. Useissa televisiossa on vain kaksi Scart-liitäntää, ja silloin voidaan käyttää Scart-kytkintä. Jos esimerkiksi DVD-soitin ja videonauhuri ovat samassa television Scart-liitännässä, voi vain toinen laite olla kerralla käytössä.

Toisaalta jos digiboksissa on kaksi Scart-liitäntää, joihin on merkitty TV ja VIDEO, voidaan tällaisella digiboksilla yleensä ketjuttaa DVD-soitin ja digiboksi samaan television Scart-liitäntään. Tällöin digiboksi osaa automaattisesti välittää VIDEO-liittimeen kytketyn DVD-soittimen signaalin televisiolle, kun DVD-soittimeen kytketään virta. Tätä kytkentävaihtoehtoa käytettäessä tulee tarkistaa, että digiboksi tukee molempien Scart-liittimien osalta RGB-signaalin siirtämistä ja että digiboksilta televisioon kytketty Scart-johto kytketään televisiossa sellaiseen liittimeen, joka osaa ottaa vastaan RGB-signaalin. DVD-soittimen kuvasignaali tulee siis saada RGB-muodossa soittimelta televisiolle asti ja tällä kytkennällä yhteen television RGB-signaalia tukevaan Scart-liitäntään saadaan kytkettyä kaksi RGB-signaalia käyttävää laitetta ilman erillistä Scart-kytkintä. Videonauhurin kuvan voi sitten kytkeä toiseen vapaana olevaan television Scart-liitäntään, joka (yleensä) tukee ainoastaan komposiittisignaalia.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]