Kolmas Intian–Pakistanin sota

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kolmas Intian–Pakistanin sota
Osa Bangladeshin itsenäisyyssotaa
Päivämäärä:

3.–16. joulukuuta 1971

Paikka:

Läntinen rintama: Pakistanin ja Intian raja
Itäinen rintama: Bangladesh

Lopputulos:

Intian sotilaallinen ja poliittinen voitto

Aluemuutokset:

Itä-Pakistan itsenäistyi Bangladeshinä

Osapuolet

 Intia
Mukti Bahini

 Pakistan

Komentajat

Intia Sam Manekshaw
Intia Jagjit Singh Aurora
Intia Gopal Gurunath Bewoor
Intia Kunhiraman Palat Candeth
Intia Sagat Singh
Intia Sardarilal Mathradas Nanda
Intia Pratap Chandra Lal

Pakistan Abdul Hamid Khan
Pakistan Gul Hassan Khan
Pakistan Tikka Khan
Pakistan Amir Abdullah Khan Niazi
Pakistan Abdul Ali Malik
Pakistan Akhtar Hussain Malik
Pakistan Iftikhar Janjua
Pakistan Muzaffar Hassan
Pakistan Abdul Rahim Khan

Vahvuudet

500 000 sotilasta

365 000 sotilasta

Tappiot

3 843 kaatunutta
9 851 haavoittunutta
1 fregatti
1 hävittäjä

9 000 kaatunutta
4 350 haavoittunutta
97 368 vangittua
2 hävittäjää
1 miinanraivaaja
1 sukellusvene
3 partiovenettä
7 tykkivenettä

Intian–Pakistanin sota vuoden 1971 joulukuussa liittyi Bangladeshin itsenäistymiseen. Varsinaiset sotatoimet kestivät kaksi viikkoa 3.–16. joulukuuta ja päättyivät Pakistanin tappioon. Bangladeshin itsenäisyyssodassa Intia asettui Bangladeshin (silloisen Itä-Pakistanin) puolelle. Länsipakistanilaisten arveltiin murhanneen kolme miljoonaa ihmistä, ja kymmenen miljoonaa pakolaista vyöryi Intiaan.

Intian Indira Gandhi yritti koota kansainvälistä painostusta Euroopan matkallaan. Yhdysvaltain tiedettiin tukevan Länsi-Pakistania, Neuvostoliiton Itä-Pakistania. Intialaiset siirsivät joukkojaan lähemmäs rajaseutuja ja odottivat talven tuloa, mikä tukkisi Himalajan solat ja estäisi Kiinan sekaantumisen sotatoimiin.

Pakistanin sukellusvene PNS Ghazi (aiempi USS Diablo) upposi sodan aikana.
Intian laivaston INS Khukri upposi pakistanilaisen sukellusveneen (Hangor) hyökkäyksen seurauksena 9. joulukuuta 1971.

Joulukuun 3. päivän iltana pakistanilaiset tekivät ilmaiskun Pohjois-Intian sotilaslentokentille. Intialaiset iskivät takaisin seuraavana päivänä, ja hyökkäisivät Itä-Pakistanissa olevien länsipakistanilaisten joukkojen kimppuun maalta, mereltä ja ilmasta. Länsi-Pakistanin armeija antautui kahdessa viikossa, ja intialaiset saivat 90 000 sotavankia.[1]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.