Metsäsopuli

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Myopus)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Metsäsopuli
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Hiirimäiset jyrsijät Myomorpha
Yläheimo: Muroidea
Heimo: Myyrät Cricetidae
Alaheimo: Varsinaiset myyrät Arvicolinae
Suku: Myopus
Miller, 1910
Laji: schisticolor
Kaksiosainen nimi

Myopus schisticolor
(Liljeborg, 1844)

Metsäsopulin levinneisyys
Metsäsopulin levinneisyys
Katso myös

  Metsäsopuli Wikispeciesissä
  Metsäsopuli Commonsissa

Metsäsopuli (Myopus schisticolor) on toinen Suomessa tavattava sopulilaji, tunturisopulin ohella.

Metsäsopulia esiintyy suunnilleen siellä missä kuusimetsiäkin: Norjasta Itä-Siperiaan. Suomessa sitä on harvalukuisena Itä- ja Pohjois-Suomen kuusikoissa, minkä lisäksi hajaesiintymiä tunnetaan myös Keski-Suomesta ja Hämeestä. Metsäsopuli löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 1843 Norjasta. 1840-luvulla lajia löydettiin myös Suomesta ja Ruotsista ja 1880-luvulla myös Venäjältä.[3]

Metsäsopuli on tummanharmaa pieni myyrä, jolla on ruskea laikku takaselässä ja lyhyt, suora häntä. Se on vähän pienempi kuin tunturisopuli.

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäsopuli suosii sammaleisia ja lievästi soistuneita ikikuusikoita. Talvisin laji viihtyy mieluiten runsassammaleisissa kuusikoissa, mutta kesäksi osa kannasta siirtyy kosteampiin ympäristöihin: korpiin tai rämeille.

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodessa syntyy neljä poikuetta, jokaisessa 2–8 poikasta.

Metsäsopulin jälkeläistön sukupuolijakauma ei aina ole nisäkkäille tyypillinen 1:1. Jotkin naaraat nimittäin synnyttävät naaras- ja urospoikasia lukusuhteissa 3:1. On myös naaraita, jotka synnyttävät pelkkiä naaraspoikasia. Syynä tähän on metsäsopulilla tavattava X-kromosomin mutaatio. Mutatoitunutta X-kromosomia merkitään tässä X*.

X*-kromosomi ehkäisee Y-kromosomin vaikutukset yksilön ilmiasuun. Jos yksilön sukupuolikromosomit ovat X*Y, yksilö on ilmiasultaan naaras, vaikka sen tulisi olla uros. Tällainen naaras ei myöskään tuota kuin X*-kromosomin sisältäviä munasoluja, koska mutaatio aiheuttaa lisäksi Y-kromosomin syrjäytymisen sukusolujen synnyssä. Niinpä kaikki tällaisen naaraan jälkeläiset ovat naaraita.

Osa X*Y-naaraiden jälkeläisistä on sukupuolikromosomeiltaan emonsa kaltaisia, osa taas X*X-naaraita, joiden toinen (isältä saatu) X-kromosomi on tavallinen. Tällaisten naaraiden munasoluista puolet sisältävät X*-kromosomin, puolet X-kromosomin. X-kromosomilliset munasolut tuottavat naaras- ja urospoikasia lukusuhteessa 1:1, X*-kromosomilliset pelkkiä naaraspoikasia. Niinpä X*X-naaraan kaikkien jälkeläisten sukupuolijakauma on 3:1.

Toki metsäsopuleissa on myös täysin tavallisia XX-naaraita, joiden jälkeläisistä puolet on naaraita ja puolet uroksia. Kun kaikkien erityyppisten naaraiden jälkeläistuotannot lasketaan yhteen, metsäsopulien sukupuolijakauma on 3:1.[4]

Metsäsopuli on kasvinsyöjä, ja sen ruokavalio koostuu melkein yksinomaan sammalista. Kesäisin se voi myös syödä jonkin verran heinäkasveja. Talvivarastoihin se kerää proteiinipitoista kynsisammalta.

Metsäsopuli on Myopus-suvun ainoa laji.[5] Tunturisopulin tapaan metsäsopulille ovat tyypillisiä ajoittaiset joukkoesiintymiset ja vaellukset. Metsäsopuli on rauhoitettu.

  1. Henttonen, H.: Myopus schisticolor IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
  2. Thomas Lilley: Metsäsopuli – Myopus schisticolor Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. Kauppinen, Jukka: Hämmästyttävä monimuotoisuus. Luonnon tapahtumia, kansan tietoa, museohavaintoja. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisuja 7. Hämeenlinna 2007, s. 189-190.
  4. Suomen luonto: Nisäkkäät (1997)
  5. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Myopus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 27.12.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]