Évianin konferenssi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Évianin konferenssi oli 6.–15. heinäkuuta 1938 Ranskassa Évian-les-Bainsissa järjestetty kansainvälinen kokous, jossa käsiteltiin natsi-Saksasta ja siihen liitetystä Itävallasta pakoon pyrkineiden juutalaisten sijoittamista konferenssin osallistujamaihin. Konferenssi järjestettiin Yhdysvaltain presidentin Franklin D. Rooseveltin aloitteesta, ja siihen osallistui 32 valtiota sekä 24 järjestöä. Golda Meir oli kokouksessa tarkkailijana, mutta hänellä ei ollut puheoikeutta. Adolf Hitler oli aiemmin maaliskuussa sanonut, että hän mielellään auttaa juutalaisia poistumaan Saksasta ”vaikkapa luksusluokan laivoilla”.[1]

Évianin konferenssi epäonnistui tavoitteessaan, sillä lopulta pakolaisia suostuivat ottamaan vastaan vain Dominikaaninen tasavalta ja Costa Rica. Maailman Sionistijärjestön presidentti Chaim Weizmann sanoi myöhemmin, että maailma näytti jakautuneen kahteen osaan: siihen, jossa juutalaiset eivät voineet asua, ja siihen, jonne heitä ei päästetty.[2]

Konferenssin osallistujamaat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alankomaat, Argentiina, Australia, Belgia, Bolivia, Brasilia, Chile, Costa Rica, Dominikaaninen tasavalta, Ecuador, Guatemala, Haiti, Honduras, Irlanti, Iso-Britannia, Kanada, Kolumbia, Kuuba, Meksiko, Nicaragua, Norja, Panama, Paraguay, Peru, Ranska, Ruotsi, Sveitsi, Tanska, Uruguay, Uusi-Seelanti, Venezuela, Yhdysvallat.

  1. Grimm, Oliver: „Alle diese Verbrecher meinetwegen auf Luxusschiffe“ (joissain englanninkielisissä lähteissä Hitlerin sanotaan toistaneen tämän kantansa Évianin konferenssin aikaan) Die Presse. 12.9.2015. Viitattu 7.7.2018. (saksaksi)
  2. Suurlähettilään puhe Holokaustin muistopäivänä 3.2.2015. Israelin suurlähetystö Suomessa. Viitattu 7.7.2018. (englanniksi)