Afrikan ja Aasian kulkusirkkainfestaatio 2019–2020

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Afrikan ja Aasian vuosien 2019–2020 kulkusirkkainfestaatio oli aavikkokulkusirkkojen (Schistocerca gregaria) massaesiintymisten kausi Afrikassa, etenkin Itä-Afrikassa.

Leviämishistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aavikkokulkusirkat menestyvät nimestään huolimatta parhaiten sateisilla alueilla, joten siksi, kun vuonna 2018 Arabianlahdella riehunut sykloni Mekunu täytti Arabian niemimaan eteläisen asumattoman hetkellisesti useilla järvillä, aavikkokulkusirkat lisääntyivät alueella räjähdysmäisesti ja niiden määrä kasvoi 8 000-kertaiseksi tavanomaiseen verrattuna. Lokakuussa 2018 Arabianmeren keskiosassa sykloni Luban vahvistui, liikkui länteen päin ja satoi alas lähellä Jemenin ja Omanin rajaa. Aavikkoheinäsirkkaparvet alkoivat muuttaa, ja kesään 2019 mennessä parvet olivat liikkuneet Punaisenmeren ja Adeninlahden yli Etiopiaan ja Somaliaan, missä ne lisääntyivät jälleen menestyksekkäästi seuraavina kuukausina. Tämä olisi saattanut jatkua pidempäänkin, ellei Itä-Afrikassa olisi lokakuussa 2019 tullut epätavallisen laajoja ja voimakkaita syyssateita, joita joulukuussa seurasi harvinainen myöhäisen kauden sykloni, joka laskeutui lopulta Somaliaan. Tämä aiheutti sirkoille uuden voimakkaan lisääntymisen puuskan, minkä seurauksena ne alkoivat tunkeutua uusille alueille. Joulukuun 2019 loppuun mennessä ensimmäiset parvet olivat saapuneet Keniaan ja valloittaneet nopeasti koko maan pohjois- ja keskialueen. Tammikuuhun 2020 mennessä maassa oli pahin infestaatio 70 vuoteen. Sirkat alkoivat levittäytyä myös Djiboutiin ja Eritreaan, ja 9. helmikuuta ne levisivät Ugandaan ja Tansanian pohjoisosaan.[1] 4. maaliskuuta Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) arvion mukaan sirkkaepidemia oli levinnyt 15 valtioon[2], joista 5. maaliskuuta pahin tilanne oli Keniassa, Etiopiassa ja Somaliassa. Sirkkaparvia oli tuolloin havaittu myös Afganistanissa, Etelä-Sudanissa, Ugandassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Sudanissa, Eritreassa, Saudi-Arabiassa, Jemenissä, Omanissa, Irakissa, Iranissa ja Pakistanissa.[3]

  1. A plague of locusts has descended on East Africa. Climate change may be to blame. National Geographic. 5.3.2020. Viitattu 9.3.2020. (englanniksi)
  2. Gronewold, Nathanial: Desert Locust Swarms Continue to Spread in Africa, Middle East Scientific American. 5.3.2020. Viitattu 6.3.2020. (englanniksi)
  3. Desert Locust situation update FAO Locust Watch. 5.3.2020. Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö. Viitattu 6.3.2020. (englanniksi)
Tämä luontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.