Alpine A110

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee alkuperäistä Alpine A110 -mallia. Vuoden 2017 mallista on oma artikkeli.
Alpine A110
Valmistustiedot
Valmistaja Alpine
Valmistusvuodet 1961–1977
Korimalli Berlinette
Luokka Urheiluauto
Muotoilija Giovanni Michelotti[1]
Edeltäjä Alpine A108
Seuraaja Alpine A310
Tekniset tiedot
Rakenne takamoottori
Moottori 1.1 L, 1.2 L, ja 1.3 L R8 Major/Gordini R4
1.5 L Lotus Europa R4
1.3 L ja 1.6 L Renault R4
Polttoaine Bensiini
Vetotapa takaveto
Vaihteisto 5-vaihteinen manuaalivaihteisto
Mitat
Massa 706 kg
Pituus 4 050 mm
Akseliväli 2 271 mm
Leveys 1 500 mm

Alpine A110 (tunnetaan myös nimillä Renault Alpine, Alpine-Renault ja Berlinette) oli ranskalaisen Alpinen vuodesta 1961 vuoteen 1977 valmistama takamoottorinen urheiluauto. Sen edeltäjämalli oli Alpine A108. Autossa käytettiin kaikkien Alpine-autojen tavoin Renault’n moottoreita ja muuta tekniikkaa.

Kun edeltävä malli A108 käytti Renault Dauphinen osia, A110 perustui puolestaan Renault 8 -malliin. Koriversioina esiteltiin aluksi umpikorinen ”Berlinetta”  ja sitten avomalli. Kori on tehty lujitemuovista teräskehikon päälle. Moottorivaihtoehtoina oli aluksi Renault 8 -mallissa käytetty 1,1 litran moottori ja 95 hevosvoimaa (SAE) tuottanut R8 Gordini -moottori. Myöhemmin autoon sai Renault 16 -malliin pohjautuvan moottorin, joka tarjosi 125 hevosvoimaa (DIN).

Menestys ralleissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A110 saavutti mainetta 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa voitokkaana ralliautona, joka saavutti muun muassa kolmoisvoiton Ranskan Alppirallissa 1969.[2] Kolmannelle tilalle autolla ajoivat suomalaiset Jorma Lusenius ja Seppo Halme. Vuonna 1971 auto voitti Monte Carlo -rallin kuljettajana ruotsalainen Ove Andersson. 1970-luvun alkuvuosina Renault osti Alpine-tehtaan kokonaan itselleen ja 1973 perustettiin rallin maailmanmestaruussarja WRC , jolloin Renault alkoi kilpailla siinä A110-mallilla. Tehdastallin vakiokuljettajia olivat Bernard Darniche, Jean-Pierre Nicolas ja Jean-Luc Thérier, ja heidän lisäkseen käytettiin ”vierailevia tähtiä” kuten Jean-Claude Andruet, joka voitti 1973 Monte Carlo -rallin. Ralleissa käytettiin tuolloin 1,8 litran moottoria.

Vuonna 1974 varta vasten ralliautoksi suunniteltu Lancia Stratos aloitti voittokulkunsa WRC-rallimaailmassa, ja takamoottorisen A110:n aika alkoi olla ohi huolimatta yrityksistä parantaa sen ominaisuuksia.

Muita versioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alpine A110 -mallia rakensi Alpinen Dieppen tehtaan lisäksi Meksikossa Diesel Nacional (DINA) -yhtiö nimellä Dinalpin[3] sekä Bulgariassa SPC Metalhimin ja ETO Bulenin muodostama osuuskunta nimellä Bulgaralpine. Bulgaralpinea valmistettiin noin 100 kappaletta ja ne kaikki jäivät Bulgarian sisämarkkinoille.[4]

  #   Vuosi Osakilpailu Kuljettaja Kartanlukija
1 1973 Monaco 42. Monte Carlo -ralli Ranska Jean-Claude Andruet Ranska Michèle 'Biche' Petit
2 1973 Portugali 7. Portugalin ralli Ranska Jean-Luc Thérier Ranska Jacques Jaubert
3 1973 Marokko 16. Marokon ralli Ranska Bernard Darniche Ranska Alain Mahé
4 1973 Kreikka 21. Akropolis-ralli Ranska Jean-Luc Thérier Ranska Christian Delferrier
5 1973 Italia 15. Sanremon ralli Ranska Jean-Luc Thérier Ranska Jacques Jaubert
6 1973 Ranska 17. Korsikan ralli Ranska Jean-Pierre Nicolas Ranska Michel Vial
  1. Autojen muotoilijat ajovalo.net. Viitattu 25.7.2017.
  2. Coupe des Alpes 1969 - Final results eWRC.cz. Viitattu 30.10.2017 (englanniksi).
  3. Perkins, Chris: This Dinalpin A110 Is the Hot Rod Renault Alpine of Mexico Roadandtrack.com. 17.5.2016. Viitattu 30.10.2017 (englanniksi).
  4. Little History About Bulgaralpine alpinea110.net. Viitattu 30.10.2017 (englanniksi).

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Alpine A110