Aluetiede

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aluetiede tutkii yhteiskunnan alueellisia rakenteita. Aluetiede on kiinnostunut muun muassa taloudellisten toimintojen alueellisesta järjestäytymisestä, liikennejärjestelmien muodostumisesta, maankäytöstä, aluekehittämisestä ja -suunnittelusta, poliittisesta maantieteestä ja ihmistoimintojen ja luonnon välisestä alueellisesta suhteesta.

Aluetieteessä tarkastellaan ihmisten suhdetta ympäristöönsä ja siinä tapahtuvia muutoksia. Näitä muutoksia tutkitaan alueiden tai aluejärjestelmien avulla. Keskeisiä teemoja tai näkökulmia ovat mm. maankäyttö ja ympäristön tilan seuranta, alue- ja yhdyskuntarakenteet, yhteiskunnan alueelliset kehityserot, alueiden erilaistumiseen vaikuttavat tekijät sekä alue- tai aluejärjestelmäsidonnaiset kehityksen ohjauskeinot. Tarkasteltavat aiheet ja niitä vastaavat alueet voivat vaihdella paikallisista yhden kunnan osista aina globaalille tasolle asti.[1]

Aluetiede on tieteenalana hyvin laaja ja sen tutkimuskohteena voivat olla esimerkiksi niin yritykset, kaupungit, kunnat kuin alueelliset poliittiset ilmiötkin. Yleistäen kaikki yhteiskuntatieteiden tutkimuskohteet, joissa voidaan havaita alueellista vaihtelevuutta, kiinnostavat aluetieteilijöitä.

Aluetieteen opetus ja tutkimus alkoivat Suomessa 1965 Tampereen yliopistossa sosiaali- ja talousekologian nimellä. Aluetiedettä voi nykyään opiskella Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun lisäksi myös Helsingin yliopistossa Geotieteiden ja maantieteen laitoksella, jossa aluetieteen opiskelija erikoistuu opinnoissaan suunnittelumaantieteeseen, kaupunkimaantieteeseen, matkailumaantieteeseen tai kehitysmaantieteeseen, sekä Vaasan yliopiston filosofisessa tiedekunnassa.

Aluetiedettä opiskelleet voivat toimia monenlaisissa tehtävissä. Yleisiä ammattinimikkeitä ovat muun muassa projektisuunnittelija, kiinteistöasiamies, erityisasiantuntija ja tutkija. Työpaikat ovat usein korkeakouluissa, kunnissa tai yrityksissä.[2]

Aluetieteen klassikoita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Johann Heinrich von Thünen (1783–1850) oli aluetieteen ja talousmaantieteen uranuurtajia. Oli kiinnostunut maataloustoimintojen alueellisesta sijoittumisesta.
  • Walter Christaller (1893–1969) kehitti keskus- ja vaikutusalueteorian.
  • Alfred Weber (1868–1958) kehitti teollisuuden sijaintiteorian.
  • August Lösch (1906–1945) kehitti Christallerin teorian pohjalta yleisen sijaintiteorian.