Amlodipiini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Amlodipiini
Amlodipiini
Amlodipiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
3-O-etyyli-5-O-metyyli-2-(2-aminoetoksimetyyli)-4-(2-kloorifenyyli)-6-metyyli-1,4-dihydropyridiini-3,5-dikarboksylaatti
Tunnisteet
CAS-numero 88150-42-9
ATC-koodi C08CA01
PubChem CID 2162
DrugBank DB00381
Kemialliset tiedot
Kaava C20H25N2ClO5 
Moolimassa 408,876 g/mol
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 178–179 °C
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 64–90 %
Proteiinisitoutuminen 97,5 %
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika 30–50 tuntia
Ekskreetio Renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa Oraalinen

Amlodipiini on kalsiumkanavan salpaaja, jota käytetään verenpainelääkkeenä (Suomessa valmistenimillä Amlobel, Amlodipin, Amloratio ja Norvasc[1]). Se laajentaa verisuonia estämällä sileää lihaksistoa. Tabletteja on joko 5 tai 10 mg. Sitä käytetään myös angina pectorikseen. Lääke on pitkävaikutteinen ja otetaan kerran päivässä; puoliintumisaika on 35–55 tuntia. Amlodipiini on niin sanottu verisuoniselektiivinen kalsiumkanavan salpaaja, joka ei merkittävästi lamaa sydämen toimintaa. Amlodipiini tuli markkinoille vuonna 1990 ja siitä on saatavilla useita rinnakkaisvalmisteita.

Amlodipiini on WHO:n listalla yhteiskunnalle tärkeimmistä lääkkeistä.[2]

Haittavaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisiä haittavaikutuksia ovat huimaus, joka johtuu verenpaineen laskusta sekä turvotus nilkoissa. Päänsärkyä ja sydämentykytystä myös esiintyy. Yleistä on myös punastuminen. [3]

Yliannostus voi olla suhteellisen pienellä annoksellakin vaarallinen. Yliannostus romahduttaa verenpaineen ja häiritsee sydämen toimintaa. Kalsiumestäjät aiheuttavat 48 % sydän- ja verisuonilääkkeiden yliannostuskuolemista. Hoitona on muun muassa kalsium, glukagoni ja noradrenaliini. Sydäntä ja verenkiertoa on syytä valvoa tarkkaan.[4]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]