Breaking the Waves

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Breaking the Waves
Ohjaaja Lars von Trier
Käsikirjoittaja
Tuottaja
Kuvaaja Robby Müller
Leikkaaja Anders Refn
Tuotantosuunnittelija Karl Júlíusson
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa
Tuotantoyhtiö Det Danske Filmstudie
Levittäjä Lucky Red Distribuzione
Ensi-ilta toukokuu 1996 (Cannesin elokuvajuhlat)
Kesto 159 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Breaking the Waves on Lars von Trierin vuonna 1996 valmistunut elokuva, jonka tapahtumat sijoittuvat 1970-luvun Skotlannin Ylämaille.

Elokuva kertoo Pohjois-Skotlannin rannikolla asuvasta syvästi uskonnollisesta Bess McNeillistä, joka rakastuu ja avioituu Tanskasta tulleen Jan-nimisen vierastyöläisen kanssa huolimatta kyläyhteisön ja sen kalvinistisen kirkonmiesten paheksunnasta. Lievästi kehitysvammainen Bess ikävöi suuresti miestään tämän tehdessä pitkiä työrupeamia öljynporauslautalla. Bess rukoilee Janin tulevan takaisin, ja kun mies sitten palaa halvaantuneena työonnettomuuden seurauksena, Bess uskoo sen olevan hänen syytään.

Koska Jan ei pysty enää rakastelemaan, hän kehottaa Bessiä harrastamaan seksiä muiden miesten kanssa ja kertomaan hänelle siitä yksityiskohtaisesti. Bess alkaa uskoa toteuttavansa teoillaan Jumalan toiveita.

Elokuvan käsikirjoittivat ohjaaja Lars von Trier yhdessä Peter Asmussenin ja David Pirien kanssa, vaikka jälkimmäistä ei mainittukaan lopputeksteissä. Elokuvan pääosissa näyttelevät Emily Watson (Bess) ensimmäisessä elokuvaroolissaan ja Stellan Skarsgård (Jan).

Elokuvassa voi havaita Dogma 95 -julistuksen vaikutuksia, ja von Trier onkin kyseisen dogmaliikkeen perustajajäseniä. Breaking the Waves -elokuvaa kutsutaan usein harhaanjohtavasti Dogma 95 -elokuvaksi, vaikka se rikkoo useita julistuksen sääntöjä. Dogma 95:ssä esimerkiksi korostetaan oikeiden kuvauspaikkojen käyttämistä, mutta suurin osa Breaking the Waves -elokuvan todentuntuisista kuvauspaikoista on rakennettu studioon.

Breaking the Waves palkittiin Grand Prix -palkinnolla vuoden 1996 Cannesin elokuvajuhlilla ja se voitti kolme Euroopan elokuva-akatemian Felix-palkintoa vuonna 1996 (paras eurooppalainen elokuva, paras eurooppalainen naisnäyttelijä (Watson) ja kriitikkojen valinta parhaaksi eurooppalaiseksi elokuvaksi). Emily Watson oli ehdolla roolistaan myös vuoden 1996 parhaan naisnäyttelijän Oscarin ja vuoden 1997 BAFTA-palkinnon saajaksi.

The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta maailmassa.[1]

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Emily Watson  Bess McNeill  
 Stellan Skarsgård  Jan Nyman  
 Katrin Cartlidge  Dodo McNeill  
 Jean-Marc Barr  Terry  
 Adrian Rawlins  Tohtori Richardson  
 Jonathan Hackett  Pappi  
 Sandra Voe  Äiti  
 Udo Kier  Sadistinen merimies  
 Mikkel Gaup  Pits  
 Roef Ragas  Pim  
 Phil McCall  Isoisä  
  1. The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 4.7.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]