Chuck Liddell

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Chuck Liddell
Henkilötiedot
Syntynyt17. joulukuuta 1969 (ikä 54)
Santa Barbara, Kalifornia
Kansalaisuus Yhdysvallat
Vapaaottelija
Lempinimi The Iceman
Aktiivisena 1998–2010
2018
Pituus 188 cm
Paino 93 kg
Taistelutyyli Koei-Kan, Kenpo Karate, potkunyrkkeily, paini, brasilialainen jujutsu
Tilastot
Ottelut 30
Voitot 21
– tyrmäyksellä 13
– luovutuksella 1
– päätöksellä 7
Tappiot 9
– tyrmäyksellä 7
– luovutuksella 1
– päätöksellä 1
Aiheesta muualla
www.chuckliddell.com
Chuck Liddell
Henkilötiedot
Syntynyt17. joulukuuta 1969 (ikä 54)
Santa Barbara, Kalifornia
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Potkunyrkkeilijä
Lempinimi The Iceman
Pituus 188 cm
Paino 101 kg
Kätisyys oikea
Seura(t) The Pit
Tilastot
Ottelut 22
Voitot 20
– tyrmäyksellä 16
– päätöksellä 4
Tappiot 2
Aiheesta muualla
www.chuckliddell.com

Charles David ”Chuck” Liddell (s. 17. joulukuuta 1969 Santa Barbara, Kalifornia) on yhdysvaltalainen entinen vapaaottelija. 188 senttimetriä pitkä ja 92 kilogrammaa painava Liddell on entinen UFC:n kevyen raskassarjan mestari. Hän on saavuttanut huomattavimmat voittonsa seuraavista vastustajista: Renato Sobral (kahdesti), Jeff Monson, Guy Mezger, Kevin Randleman, Vitor Belfort, Tito Ortiz (kahdesti), Murilo Bustamante, Alistair Overeem, Jeremy Horn, Wanderlei Silva ja Randy Couture (kahdesti). Liddell on myös toiminut Randy Couturen kanssa valmentajana Ultimate Fighter -televisiosarjassa.

Liddell aloitti kamppailulajien harrastamisen 12-vuotiaana Koei-Kan Karatella ja harjoitteli myöhemmin high schoolissa myös painia.[1] Hänestä tuli NCAA:n Division 1 tason painia opiskellessaan California Polytechnic State Universityssä, josta hän valmistui vuonna 1995 liiketoiminta/kirjanpito tutkinnolla. Valmistumisen jälkeen Liddell ryhtyi kilpailemaan potkunyrkkeilyn parissa amatööritasolla. Hän liittyi The Pit -talliin Arroyo Grandessa, Kaliforniassa, jossa hän tapasi tulevan valmentajansa John Hackelmanin. Hänen johdolla Liddell ryhtyi harjoittelemaan myös Kenpo Karatea. Liddell menestyi potkunyrkkeilyn raskaansarjan parissa varsin menestyksekkäästi voitettuaan urallaan kaksikymmentä ottelua, joista kuusitoista päättyi tyrmäys voittoon. Hän saavutti USMPA- ja WKA-tittelit, sekä kaksi kertaa kansallisen mestaruuden.[1]

Liddell otteli ensi kerran vapaaottelun parissa UFC 17 -tapahtumassa 15. toukokuuta 1998 Noe Hernandezia vastaan. Liddell voitti ottelun tuomariäänin.[1] Sittemmin hän otteli Brasiliassa yhden ottelun IVC-organisaatiossa ennen seuraavaa UFC-ottelua Jeremy Hornia vastaan 5. maaliskuuta 1999. Liddell hävisi ottelun käsitriangelilla, jonka myötä hän ryhtyi harjoittelemaan brasilialaista jujutsua John Lewisin opissa.[1] Rrunsaat kolme viikkoa myöhemmin Liddell voitti NG-organisaation ottelussa Kenneth Williamsin luovutuksella kuristuksen myötä. Liddell otteli Paul Jonesia vastaan toisen kerran UFC:ssä syyskuussa 1999 ja voitti ottelun teknisellä tyrmäyksellä lääkärin keskeytyksen myötä.

IFC-mestaruus ja haastaminen UFC:n mestaruudesta (2000–2003)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liddell aloitti vuoden 2000 saamalla IFC:n alemman raskaansarjan mestaruuden heinäkuussa 2000. Hän voitti mestaruusottelussa Steve Heathin toisessa erässä tyrmäyksellä, potkaistuaan vastustajaansa päähän. Joulukuussa Liddell kohtasi Jeff Monsonin UFC 29 -tapahtumassa, jossa hän voitti tuomariäänin.[2]

Liddell otteli vuonna 2001 UFC:n lisäksi yhden ottelun myös Japanissa. Toukokuussa hän kohtasi ensin UFC 31 -tapahtumassa entisen UFC:n raskaansarjan mestarin Kevin Randlemanin. Liddell voitti kamppailun tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä.[3] Toukokuun lopulla hän kohtasi Japanissa, Priden organisaatiossa entisen UFC:n kevytsarjan mestarin ja Pancrasen avoimensarjan mestarin Guy Mezgerin. Liddell voitti ensimmäisen Prideottelunsa tyrmäyksellä toisessa erässä. Liddell jatkoi voittokulkuaan UFC:ssä voitettuaan tuomariäänin seuraavat kolme otteluaan ensin syyskuussa Murilo Bustamanten ja myöhemmin 2002 Amar Suloevin ja Vitor Belfortin. Liddell voitti vielä Renato Sobralin teknisellä tyrmäyksellä UFC 40 -tapahtumassa marraskuussa 2002.

Liddell sai mahdollisuuden otella UFC:n alemman raskaansarjan tilapäisestä mestaruudesta Randy Couturea vastaan. Ottelu käytiin kesäkuussa 2003 UFC 43 -tapahtumassa, jossa Liddell hävisi mestaruuden teknisellä tyrmäyksellä kolmannessa erässä.[4]

Priden keskisarjan turnaus (2003)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liddell jatkoi tappion jälkeen uraansa Pridessa, jossa hän osallistui keskisarjan turnaukseen. Elokuussa 2003 Liddell kohtasi avauskierroksella Alistair Overeemin, jonka hän voitti tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä Pride Total Elimination 2003 -tapahtumassa. Toisella kierroksella hän kohtasi Quinton Jacksonin, josta voittaja kohtaisi loppuottelussa samana iltana Wanderlei Silvan. Liddell hävisi marraskuussa 2003 käydyn kamppailun teknisellä tyrmäyksellä, kun hänen kulmamiehensä heittivät pyyhkeen kehään luovutukseksi Liddellin otettua liian monta osumaa, eikä kyennyt enää puolustamaan itseään.[5]

Takaisin UFC:hen (2004–2010)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pride turnauksen jälkeen Liddell otteli Tito Ortizia vastaan huhtikuussa 2004. UFC 47 -tapahtumassa käyty ottelu päättyi Liddelin voittoon tyrmäyksellä toisen erän alussa. Elokuussa Liddell otteli vielä toista UFC-otteluaan käyneen Vernon Whitea vastaan. Hän voitti ottelun myös tyrmäyksellä ensimmäisen erän lopussa.

Alemman raskaansarjan mestaruus (2005–2007)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liddell pääsi kahden voitetun ottelun jälkeen ottelemaan alemman raskaansarjan mestaruudesta Randy Couturea vastaan, jolle hän oli hävinnyt kaksi vuotta aiemmin mestaruuden. Couture puolusti ensimmäistä kertaa mestaruuttaan voitettuaan sen Vitor Belfortilta. Ottelu käytiin 16. huhtikuuta 2005 UFC 52 -tapahtumassa, jossa Liddell voitti mestaruuden ensimmäisen erän tyrmäyksellä.[6]

Liddell puolusti mestaruuttaan ensimmäisen kerran 20. elokuuta 2005 Jeremy Hornia vastaan, jolle hän kärsi vapaaottelu-uransa ensimmäisen tappion. Horn teki samalla paluun UFC:hen, kun ottelu käytiin UFC 54 -tapahtumassa, jossa Liddell puolusti mestaruuttaan. Hän voitti ottelun teknisellä tyrmäyksellä neljännessä erässä.[7]

Toisen kerran Liddell puolusti mestaruuttaan Randy Couturea vastaan, joka oli kaksikon kolmas keskinäinen ottelu. Kumpikin oli voittanut toisensa kertaalleen ja he kohtasivat uudelleen 4. helmikuuta 2006 UFC 57 -tapahtumassa. Liddell onnistui puolustamaan toistamiseen mestaruuttaan voitettuaan tyrmäyksellä toisen erän alussa.[8]

Kolmannen kerran Liddell puolusti mestaruuttaan jo puolen vuoden jälkeen 26. elokuuta 2006 Renato Sobralia vastaan, jonka hän oli voittanut kerran aiemmin 2002. Sobral oli voittanut kymmenen ottelua peräkkäin, joista kolme oli UFC:ssä. Sobral oli voittanut muun muassa Liddellin vanhan vastustajan Jeremy Hornin. Kamppailu käytiin UFC 62 -tapahtumassa, jossa Liddell onnistui voittamaan kamppailun ensimmäisen erän alussa teknisellä tyrmäyksellä.[9]

Liddell puolusti neljännen kerran mestaruuttaan Tito Ortizia vastaan 30. joulukuuta 2006. UFC 66 -tapahtumassa käyty kamppailu päättyi Liddellin voittoon kolmannen erän lopussa teknisellä tyrmäyksellä. Kaksikon välinen ottelu palkittiin illan kamppailu bonuksella. Liddell kärsi ottelun aikana repeytyneestä sisemmästä sivusiteestä ja vasemman käden keskisormen jänne irtosi pois paikaltaan kesken ottelun.[10]

Liddell puolusti viidennen kerran mestaruuttaan Quinton Jacksonia vastaan, jonka hän oli kohdannut kerran aikaisemmin 2003. Mestaruusottelu käytiin 26. toukokuuta 2007 UFC 71 -tapahtumassa, jossa Liddell menetti mestaruutensa ensimmäisessä erässä teknisellä tyrmäyksellä. Liddell sai lehdistöltä kritiikkiä silminnäkijöiden mukaan hänen olleen yökerhoissa juhlimassa ennen ottelupäivää. Liddell itse kertoi ettei tehnyt mitään erilailla edellisiin otteluihin nähden.[11]

Tappioputki ja uran päätös (2007–2010)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liddell UFC 115 -tapahtuman punnituksissa.

Mauricio Rua tyrmäsi Liddellin 18. huhtikuuta 2009 UFC 97 -tapahtumassa. UFC:n puheenjohtaja Dana White kertoi ottelun jälkeen, että Liddell lopettaa uransa. Myöhemmin kuitenkin Liddellin ilmoitettiin palaavan UFC:hen ja toimivan Ultimate Fighter -tositelevisiosarjan 11. tuotantokauden valmentajana yhdessä Tito Ortizin kanssa. Valmentajille oli suunniteltu ottelu televisiosarjan nauhoituksen jälkeen, mutta Ortiz joutui perumaan ottelun ja hänet korvasi Rich Franklin. Liddell hävisi ottelun tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä ja lopetti vapaaottelu-uransa.

21 Voittoa 8 tappiota
Tulos Vastustaja Tyyli Tapahtuma Erä Päivämäärä Paikka Huom.
Tappio YhdysvallatRich Franklin Tyrmäys (Lyönti) UFC 115: Liddell vs Franklin 1 12.6.2010 Kanada Vancouver, Kanada
Tappio BrasiliaMauricio Rua Tekninen tyrmäys (Lyönnit) UFC 97: Redemption 1 18.4.2009 Kanada Montreal, Kanada
Tappio YhdysvallatRashad Evans Tyrmäys (Lyönti) UFC 88: Breakthrough 2 6.9.2008 Yhdysvallat Atlanta, Georgia
Voitto BrasiliaWanderlei Silva Päätös (Yksimielinen) UFC 79: Nemesis 3 29.12.2007 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada Voitti "Illan ottelu" -palkinnon
Tappio YhdysvallatKeith Jardine Päätös (Yksimielinen) UFC 76: Knockout 3 22.9.2007 Yhdysvallat Anaheim, Kalifornia
Tappio YhdysvallatQuinton Jackson Tekninen tyrmäys (Lyönnit) UFC 71: Liddell vs. Jackson 1 26.5.2007 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada Menetti UFC:n kevyen raskaansarjan mestaruuden
Voitto YhdysvallatTito Ortiz Tekninen tyrmäys (Lyönnit) UFC 66: Liddell vs. Ortiz 2 3 30.12.2006 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada Puolusti UFCn kevyen raskaansarjan mestaruutta
Voitto BrasiliaRenato Sobral Tekninen tyrmäys (Lyönnit) UFC 62: Liddell vs. Sobral 1 26.8.2006 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada Puolusti UFCn kevyen raskaansarjan mestaruutta
Voitto YhdysvallatRandy Couture Tyrmäys (Lyönnit) UFC 57: Liddell vs. Couture 3 2 4.2.2006 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada Puolusti UFCn kevyen raskaansarjan mestaruutta
Voitto YhdysvallatJeremy Horn Tekninen tyrmäys (Lyönnit) UFC 54 – Boiling Point 4 20.8.2005 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada Puolusti UFCn kevyen raskaansarjan mestaruutta
Voitto YhdysvallatRandy Couture Tyrmäys (Lyönnit) UFC 52: Couture vs Liddell 2 1 16.4.2005 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada Voitti UFCn kevyen raskaansarjan mestaruuden
Voitto YhdysvallatVernon White Tyrmäys (Lyönti) UFC 49: Unfinished Business 1 21.8.2004 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada
Voitto YhdysvallatTito Ortiz Tyrmäys (Lyönnit) UFC 47: It's On! 1 2.4.2004 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada
Tappio YhdysvallatQuinton Jackson Tekninen tyrmäys (Liddellin kulmaus lopetti) Pride Final Conflict 2003 2 9.11.2003 Japani Tokio, Japani
Voitto AlankomaatAlistair Overeem Tyrmäys (Lyönnit) Pride Total Elimination 2003 1 10.8.2003 Japani Saitama, Japani
Tappio YhdysvallatRandy Couture Tekninen tyrmäys (Lyönnit) UFC 43: Meltdown 3 6.6.2003 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada Ottelu väliaikaisesta UFCn kevyen raskaansarjan mestaruudesta
Voitto BrasiliaRenato Sobral Tekninen tyrmäys (Potku päähän) UFC 40: Vendetta 1 22.11.2002 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada
Voitto BrasiliaVitor Belfort Päätös (Yksimielinen) UFC 37.5: As Real As It Gets 3 22.6.2002 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada
Voitto ArmeniaAmar Suloev Päätös (Yksimielinen) UFC 35: Throwdown 3 11.1.2002 Yhdysvallat Uncasville, Connecticut
Voitto BrasiliaMurilo Bustamante Päätös (Yksimielinen) UFC 33: Victory in Vegas 3 28.9.2001 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada
Voitto YhdysvallatGuy Mezger Tyrmäys (Lyönti) Pride 14 – Clash of the Titans 2 27.5.2001 Japani Japani
Voitto YhdysvallatKevin Randleman Tyrmäys (Lyönnit) UFC 31: Locked and Loaded 1 4.5.2001 Yhdysvallat Atlantic City, New Jersey
Voitto YhdysvallatJeff Monson Päätös (Yksimielinen) UFC 29: Defense of the Belts 3 6.12.2000 Japani Tokio, Japani
Voitto YhdysvallatSteve Heath Tyrmäys (Potku päähän) IFC WC 9 – Warriors Challenge 9 2 18.7.2000 Yhdysvallat Friant, Kalifornia
Voitto Paul Jones Tekninen tyrmäys (Iskut) UFC 22: Only One Can be Champion 1 24.9.1999 Yhdysvallat Lake Charles, Louisiana
Voitto Yhdysvallat Kenneth Williams Luovutus (Takakuristus) NG 11 – Neutral Grounds 11 1 31.3.1999 Yhdysvallat Los Angeles, Kalifornia
Tappio YhdysvallatJeremy Horn Luovutus (käsitriangeli) UFC 19: Ultimate Young Guns 1 5.3.1999 Yhdysvallat Bay St. Louis, Mississippi
Voitto Brasilia Jose Landi-Jons Päätös (Yksimielinen) IVC 6 – The Challenge 1 23.8.1998 Brasilia São Paulo, Brasilia
Voitto Noe Hernandez Päätös (Yksimielinen) UFC 17: Redemption 1 15.5.1998 Yhdysvallat Mobile, Alabama
  1. a b c d Learning From UFC Champion, Chuck Liddell extremeprosports.com Viitattu 3.3.2013 (englanniksi)
  2. UFC 29 Defense of the Belts 39 sherdog.com Viitattu 9.4.2021 (englanniksi)
  3. UFC 31 - Locked Loaded sherdog.com Viitattu 9.4.2021 (englanniksi)
  4. UFC 43 - Meltdown sherdog.com Viitattu 9.4.2021 (englanniksi)
  5. Iceman Looking for the Final Revenge mmaweekly.com 23.7.2007 Viitattu 8.4.2021 (englanniksi)
  6. UFC 52 Couture vs Liddell 2 sherdog.com Viitattu 8.4.2021 (englanniksi)
  7. UFC 54 Boiling Point sherdog.com Viitattu 8.4.2021 (englanniksi)
  8. UFC 57 Liddell vs Couture 3 sherdog.com Viitattu 8.4.2021 (englanniksi)
  9. UFC 62 - Liddell vs. Sobral Viitattu 9.4.2021 (englanniksi)
  10. Liddell Clears up Injury Speculation mmaweekly.com 9.1.2007 Viitattu 9.4.2021 (englanniksi)
  11. UFC Roundup- Liddell Responds to Partying Rumors a UFC Lawsuit and More (Arkistoitu – Internet Archive) ufcdaily.com Viitattu 9.4.2021 (englanniksi)