DHCP

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
TCP/IP-pino
sovelluskerros
sovelluskerros

sovelluskerros
BGP · DHCP · DNS · ESMTP · FTP · HTTP · IMAP · IRC · LDAP · MGCP · NNTP · NTP · POP3 · RPC · RTP · RTSP · SIP · SMTP · SNMP · SOCKS · SSH · Telnet · TLS/SSL · XMPP  · (..lisää..)
kuljetuskerros
kuljetuskerros

kuljetuskerros
TCP · UDP · QUIC · DCCP · SCTP · RSVP · RIP · ECN
verkkokerros
verkkokerros

verkkokerros
IP (IPv4 ja IPv6) · ICMP (ICMPv6) · IGMP · IPsec
siirtoyhteyskerros ARP · IS-IS · NDP · OSPF · L2TP · PPP
fyysinen kerros

DHCP (lyhenne sanoista Dynamic Host Configuration Protocol) on verkkoprotokolla, jonka yleisin tehtävä on jakaa IP-osoitteita uusille lähiverkkoon kytkeytyville laitteille. Ylläpitäjä antaa tietyn IP-osoiteavaruuden, jolloin jokainen laite pyytää käynnistyksen yhteydessä DHCP-palvelimelta oman IP-osoitteen. Annettu osoite on voimassa ennalta määrätyn ajan. Menettely yksinkertaistaa asiakaskoneiden asetuksien hallintaa huomattavasti.

DHCP-palvelin voi jakaa asiakkaille myös muita asetuksia, kuten oletusyhdyskäytävän ja nimipalvelimen (tai nimipalvelimien) IP-osoitteen. Käytännössä DHCP-palvelin voi jakaa lähes mitä tahansa asetuksia, kuten reitittimille käyttöjärjestelmän lataamiseen käytetyn TFTP-palvelimen osoitteen, aikapalvelimet kellon synkronointiin tai Windowsin SMB-tiedostojaon asetuksia.

DHCP on BOOTP-protokollan suora seuraaja. Se määriteltiin ensimmäisen kerran RFC 1531:ssa lokakuussa 1993. Virheen vuoksi tämän korvasi lähes heti RFC 1541. Myöhemmin protokollaa laajennettiin RFC 2131:ssa maaliskuussa 1997 ja tämä on nykyisin voimassa oleva versio.

IPv6:n kanssa toimivan DHCPv6:n standardi RFC 3315 julkaistiin vuonna 2003 ja sitä on päivitetty useita kertoja. RFC 8415 yhdistää useita aihetta koskevia dokumentteja. IPv6 sisältää jo osittain DHCP:tä vastaavan toiminnallisuuden (Stateless address autoconfiguration, SLAAC) mutta ei kaikkea, joten erillinen DHCP-palvelin voi olla tarpeen.

Tyypillisesti DHCP:n jakamat osoitteet kuuluvat yksityisille verkoille varattuihin alueisiin, joita ovat 192.168.0.0 – 192.168.255.255, 10.0.0.0 – 10.255.255.255 ja 172.16.0.0 – 172.31.255.255. (RFC 1918, IPv6:lle katso RFC 4193).

Jos DHCP:tä käyttävä verkkolaite ei saa yhteyttä palvelimeen, se ottaa tyypillisesti satunnaisesti käyttöönsä Link Local -osoitteen välillä 169.254.1.0 – 169.254.254.255 (RFC 6890, RFC 3927, IPv6:lle katso RFC 4862).

DHCP-protokolla ei reitity. IP-osoitteita jakava DHCP-palvelu voi kuitenkin sijaita eri verkossa. Tällöin IP-osoitepyynnöt voidaan välittää verkkojen välillä DHCP Relay -toiminnon avulla. DHCP Relay määritetään reitittävän laitteen konfiguraatioon. DHCP Relay toiminnosta voidaan puhua myös DHCP-helper tai IP-helper -address nimillä. DHCP-helper-nimeä käytetään toiminnosta joka nimenomaan käsittelee DHCP-pyynnöt eteenpäin. IP-helper käsittää useiden toimintojen käsittelyä, joista yksi on DHCP-Relay.

Kun DHCP-pyyntöjä käsittelevä laite saa pyyntöjä eri verkkoalueilta, päättelee se oletusyhdyskäytävän IP-osoitteesta mihin verkko-alueeseen IP-osoitevaraus tehdään.

  • RFC 2131 - Dynamic Host Configuration Protocol
  • RFC 8415 - Dynamic Host Configuration Protocol for IPv6 (DHCPv6)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]