Dornier Do 18

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dornier Do 18
Dornier Do 18
Dornier Do 18
Tyyppi lentovene
Valmistaja Dornier
Suunnittelija Claude Dornier
Ensilento 15. maaliskuuta 1935
Poistettu käytöstä 1941
Tila ei tunnettuja kappaleita esillä museoissa
Pääkäyttäjät Lufthansa, Luftwaffe
Valmistusmäärä 100+

Dornier Do 18 oli Dornierin valmistama lentovene, jonka tilasi Deutsche Lufthansa 1934 korvaamaan Dornier Wal -koneet. Koneen tuli olla lento-ominaisuuksiltaan parannettu versio edeltäjästään.

Koneisiin suunniteltiin selkeä aerodynamiikka ja hyvät kelluntaominaisuudet ja ne olivat kokometallirunkoisia, ainoastaan siivet olivat kangaspäällysteiset. Koneisiin oli suunniteltu neljän hengen miehistö; kaksi lentäjää, radisti ja mekaanikko.

Koelennot ja Lufthansalle luovutetut koneet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dornier Do 18 V1 D-AHIS Monsun suoritti mallin ensilennon 15. maaliskuuta 1935. Koneessa oli voimanlähteenä kaksi 540 hevosvoiman Junkers Jumo 5 -dieselmoottoria. Seuraavan vuoden alusta koelento-ohjelmaan liitettiin neljä uutta konetta:

  • Dornier Do 18 V2 D-AANE Cyclon valmistusnumero 677
  • Dornier Do 18 V3 D-ABYM Aeolus valmistusnumero 661
  • Dornier Do 18 D-AROZ Pampero valmistusnumero 255
  • Dornier Do 18 D-ARUN Zephir valmistusnumero 663

Kaikkien neljän koneen voimanlähteenä oli kaksi 600 hevosvoiman Junkers Jumo 205C -dieselmoottoria. Koneiden tyyppimerkinnäksi muutettiin Dornier Do 18E.

Kuudes ja viimeinen Lufthansalle luovutettu kone oli samalla laitetestausmalli, joka sai tyyppimerkinnän Dornier Do 18F D-ANHR. Kone suoritti ensilentonsa 11. kesäkuuta 1937. Tällä koneella saavutettiin 27.–29. maaliskuuta 1938 uusi lentokoneiden matkalentoennätys: 8392 kilometriä 43 tunnissa. Koneen mallimerkintä muuttui, kun siihen asennettiin 21. marraskuuta 1939 voimanlähteeksi kaksi 880 hevosvoiman BMW 132N -moottoria. Koneen malliksi tuli Dornier Do 18L.