El Alameinin toinen taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
El Alameinin toinen taistelu
Osa läntisen aavikon taisteluita
toisessa maailmansodassa
Montgomery tarkkailee tankkiensa liikkeitä.
Montgomery tarkkailee tankkiensa liikkeitä.
Päivämäärä:

23. lokakuuta – 3. marraskuuta 1942

Paikka:

El Alamein, Egypti

Lopputulos:

Liittoutuneiden voitto

Osapuolet

Akselivallat:
 Saksa
 Italia

Liittoutuneet:
 Yhdistynyt kuningaskunta
 Australia
 Uusi-Seelanti
 Etelä-Afrikka
 Intia
 Vapaa Ranska
 Kreikka

Komentajat

Saksa Erwin Rommel
Saksa Georg Stumme
Italia Ettore Bastico

Yhdistynyt kuningaskunta Harold Alexander
Yhdistynyt kuningaskunta Bernard Montgomery

Vahvuudet

116 000 sotilasta
547 panssarivaunua
192 panssariautoa
770–900 lentokonetta, joista 480 palveluskelpoisia
552 tykistöasetta
496 panssarintorjuntatykkiä

195 000 sotilasta
1 029 panssarivaunua
435 panssariautoa
730–750 lentokonetta, joista 530 palveluskelpoisia
892–908 tykistöasetta
1 451 panssarintorjuntatykkiä

Tappiot

30 542 kaatunutta tai haavoittunutta
noin 500 panssarivaunua
254 tykkiä
84 lentokonetta

13 560 kaatunutta tai haavoittunutta
332–500 panssarivaunua
111 tykkiä
97 lentokonetta

Läntisen aavikon taistelut
Italian hyökkäys Egyptiin - Compass - Bardia - Kufra - Sonnenblume - Bardia - Tobruk - Brevity - Scorpion - Battleaxe - Flipper - Crusader - Gazala - Bir Hakeim - 1. El Alamein - Alam Halfa - Agreement - 2. El Alamein - El Agheila

El Alameinin toinen taistelu oli läntisen aavikon taistelu Pohjois-Afrikassa toisessa maailmansodassa liittoutuneiden ja akselivaltojen välillä 23. lokakuuta – 3. marraskuuta 1942. Erwin Rommelin panssariarmeija oli ollut menestyksekäs ja pyrki Egyptiin. El Alameinin ensimmäisessä taistelussa (1.–27. heinäkuuta) ei saavutettu ratkaisevaa käännettä Pohjois-Afrikan rintamalla. Akselivaltojen eteneminen kohti Aleksandriaa ja Kairoa kuitenkin pysäytettiin. Samoin hyökkäyksen jatkamisyritys elokuussa torjuttiin.

Ratkaisevaksi muodostui myöhemmin syksyllä (23. lokakuuta – 3. marraskuuta) käyty toinen El Alameinin taistelu, noin 65 kilometriä Egyptin Aleksandriasta. Brittiläinen 8. armeija, jonka päällikkönä toimi kenraali sir Bernard Montgomery, oli miesvahvuudeltaan kaksinkertainen verrattuna sotamarsalkka Rommelin johtamiin joukkoihin. Osapuolten vahvuus ennen toisen taistelun alkua oli briteillä 195 000 sotilasta, 1 029 panssarivaunua ja 2 311 tykkiä sekä akselivalloilla 116 000 sotilasta, 520 panssarivaunua ja 1 219 tykkiä.[1]

Päivien taistelujen jälkeen Rommel kärsi tappion ja joutui vetäytymään lopulta Tunisiaan. El Alameinin taistelun jälkeen Rommel pyysi Adolf Hitleriltä lupaa siirtää Pohjois-Afrikan joukot Sisiliaan, mutta lupaa ei tullut. El Alameinin taisteluilla oli suurin merkitys akselivaltojen sotaonnen kääntymiselle Pohjois-Afrikan rintamalla. Tämän jälkeen aloite siirtyi liittoutuneille.

Britit menettivät 13 560 miestä, joista 4 610 kaatuneina ja kadonneina sekä 8 950 haavoittuneina. Akselivallat menettivät 25 000 kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina.[2][3] Tämän lisäksi noin 25 000–30 000 miestä vangittiin. Suurin osa panssarivaunuista tuhottiin.

  1. The Timechart of Military History, 1999, s. 126, ISBN 1-903025-00-1
  2. Barnett, Correlli, Desert Generals, 1999, s. 286
  3. Bauer, E., The History of World War II, 2000, s. 372

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]