Elias Erkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee runoilija ja suomentaja Elias Erkkoa. Ministeri ja Helsingin Sanomien päätoimittaja Eljas Erkko oli hänen veljenpoikansa.
Runoilija Elias (Ruuto) Erkko (1863-1888).

Juho Elias Rudolf (Ruuto) Erkko (12. huhtikuuta 1863 Orimattila21. marraskuuta 1888 Merano, Tiroli) oli suomalainen arvostelija, runoilija ja kirjallisuuden suomentaja.[1]

Erkon vanhemmat olivat talollinen Juhani Eerakkala ja Maria Kyöstilä. Hän pääsi ylioppilaaksi 1882 Jyväskylän lyseosta ja opiskeli sitten Helsingin yliopistossa. Elias Erkko kuoli 25-vuotiaana Meranon kylpylässä Tirolissa, jonne hän oli hakeutunut saamaan hoitoa sairastamaansa rintatautiin.[1]

Erkko oli kihloissa Hilda Aspin kanssa, johon hän oli tutustunut kuuluessaan Minna Canthin kirjallisuus- ja ystäväpiiri. Heidän kirjeenvaihtoaan on julkaistu teoksessa Hilda & Elias. Hilda Aspin ja Elias Erkon kirjeenvaihtoa vuosilta 1884–88.[1]

Runoilija J. H. Erkko sekä Päivälehden (sittemmin Helsingin Sanomat) perustaja ja päätoimittaja Eero Erkko olivat Elias Erkon vanhempia veljiä.[1]

  • Pyrstötähti: kertomus. 1883
  • Elinan surma: näytelmä. 1885
  • Elinan surma ynnä muita kirjoituksia. Helsinki: Eero Erkko, 1901
  • Rafael Hertzberg: Nordenskiöldin matkat ja retket napamerillä: nuorisolle kerrottuina. Kansanvalistus–seuran toimituksia 46. Helsinki: Kansanvalistus–seura, 1884
  • Henrik Ibsen: Kummittelijoita: kolminäytöksinen perhenäytelmä. Tampere: Hagelberg, 1886
  • Tuomas Kempiläinen: Kristuksen seuraamisesta; uusi käännös latinankielisestä alkuteoksesta De imitatione Christi tehnyt Elias Erkko. Wiipuri: Lagerspetz, 1887
  • Erik Pontoppidan: Ihon ja hiusten hoito: kansantajuisesti esitelty. Tampere: Hagelberg, 1888

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]