Emil Hårdh

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Karl Emil Hårdh (5. marraskuuta 1841 Raahe31. lokakuuta 1919 Helsinki) oli suomalainen lyseon lehtori ja suomentaja.

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hårdhin vanhemmat olivat kruununvouti, kollegiasessori Gustaf Adolf Hårdh ja Emilia Katarina Sovelius. Hän pääsi ylioppilaaksi 1860 Kuopion lukiosta ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1866 ja maisteriksi 1869. Hårdh toimi Helsingin ruotsalaisessa lyseossa saksan ja ruotsin kollegana 1886–1900 sekä ranskan ja saksan lehtorina 1900–1905. Saatuaan perinnön Hårdh teki noin 100 000 markan lahjoitukset, siitä 73 000 markkaa merimieslähetykselle ja loput Hämeenlinnan kaupungissa toimineille seuroille.

Lääkäri, valtiopäivämies Axel August Hårdh oli Emil Hårdhin veli.[1]

Kirjallinen tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Det grekiska dramat, teoksessa Svenska reallyceets i H:fors Berättelse 1895-1896. Helsingfors 1896
  • Statii Achilleid öfversatt. Bilaga till Sv. reallyceets i H:fors Berättelse 1897-98. Helsingfors 1898
  • Europas tacksamhetsskuld. Särtryck ur Svenska reallyceums i Helsingfors berättelse 1904-1905. Lilius & Hertzberg, Helsingfors 1905
  • Einige Bemerkungen über die Relation im Tatarischen. Journal de la Société finno-ougrienne 28, 5. Finskugriska sällskapet, Helsingfors 1913
  • Le théâtre français jusqu'au siècle de Louis XIV y compris, teoksessa Svenska Reallyceums i Helsingfors program 1914. Helsingfors 1914
  • K. E. F. Ignatius : Grossfürstenthum Finnland : statistische Mittheilungen mit Veranlassung der Ersten Finnischen Allgemeinen Austellung in Helsingfors 1876 ; Übersetzt von E. Hårdh. Hufvudstadsbladet, Helsingfors 1876