Epätyypillinen masennus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Epätyypillinen masennus on mielialahäiriö, jolla on useita samoja tyypillisiä oireita kuin masennuksella ja dystymialla, mutta siihen kuuluu mielialan parantuminen reaktiona myönteisiin tapahtumiin. Sitä vastoin melankolisesta masennuksesta kärsivät henkilöt eivät yleensä koe mielialan nousua normaalien miellyttävien tapahtumien yhteydessä. Epätyypilliseen masennukseen kuuluvia oireita ovat myös tuntuva painonnousu tai ruokahalun kasvu, liikaunisuus, raskas tuntemus raajoissa ja herkkyys sosiaaliselle hylkäämiselle, jotka aiheuttavat merkittävän sosiaalisen tai ammatillisen haitan.

Nimestään huolimatta epätyypillinen masennus on melko yleinen masennuksen muoto: epätyypillisen masennuksen osuus kaikista masennustapauksista asettuu tutkimuksissa noin 15 ja 40 prosentin väliin [1]

Epätyypillinen masennuksen tunnuspiirteitä ovat:

  • Mielialan reaktiivisuus (paradoksaalinen anhedonia) ja positiivisuus
  • Huomattava painonnousu tai lisääntynyt ruokahalu
  • Liiallinen nukkuminen tai unisuus (hypersomnia)
  • Voimattomuus
  • Huomattava sosiaalinen kyvyttömyys johtuen yliherkkyydestä tulla muiden ihmisten torjumaksi

Epätyypillinen masennus ilmenee usein nuorempana kuin masennussairauden muut muodot. Suurin osa potilaista on naisia, ja usein epätyypillisen masennuksen rinnalla ilmenee muitakin mielenterveyden häiriötiloja.

Vaikka SSRI- ja muut uudet mielialalääkkeet ovat usein ensimmäinen lääkevalinta masennuksen hoitoon vähäisten haittavaikutustensa vuoksi, varsin vähän tiedetään niiden tehosta epätyypillisen masennuksen hoidossa.

Nykytietämyksen mukaan MAOI-lääkkeet ovat epätyypillisessä masennuksessa tehokkaampia kuin trisykliset mielialalääkkeet. Palautuviin MAOI-lääkeaineisiin lukeutuva moklobemidi on havaittu yksittäisessä tutkimuksessa tehokkaammaksi kuin SSRI-lääkkeisiin kuuluva fluoksetiini.[2] SSRI-lääkkeisiin lukeutuva sertraliini on puolestaan yksittäisen tutkimuksen perusteella moklobemidiä tehokkaampi.[3]

Vuoden 1999 tutkimuksessa ilmeni, että kognitiivista käyttäytymisterapiaa saaneilla potilailla oli sama 58 % hoitovaste kuin MAOI-lääkityksellä.

  1. Łojko D, Rybakowski JK. "Atypical depression: current perspectives" Neuropsychiatric Disease and Treatment 13: 2447—2456. https://www.dovepress.com/atypical-depression-current-perspectives-peer-reviewed-fulltext-article-NDT
  2. Lonnqvist J, Sihvo S, Syvälahti E, Kiviruusu O. "Moclobemide and fluoxetine in atypical depression: a double-blind trial." J Affect Disord. 1994 Nov;32(3):169-77. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7852659
  3. Søgaard J, Lane R, Latimer P, Behnke K, Christiansen PE, Nielsen B, Ravindran AV, Reesal RT, Goodwin DP. "A 12-week study comparing moclobemide and sertraline in the treatment of outpatients with atypical depression." J Psychopharmacol. 1999 Dec;13(4):406-14. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10667618
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Atypical depression  –  24.8.2015

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.