Etelänselkälokki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Etelänselkälokki
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Heimo: Lokit Laridae
Suku: Lokit Larus
Laji: dominicanus
Kaksiosainen nimi

Larus dominicanus
Lichtenstein, 1823

Alalajit
  • Larus dominicanus dominicanus
  • Larus dominicanus vetula
Katso myös

  Etelänselkälokki Wikispeciesissä
  Etelänselkälokki Commonsissa

Etelänselkälokki (Larus dominicanus) on eteläisellä pallonpuoliskolla elävä selkälokin vastinlaji.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelänselkälokki muistuttaa selkälokkia. Se on kuitenkin hieman suurempi, nokka on järeämpi ja koivet ovat vihertävänharmaat (selkälokilla keltaiset). Sen pituus on noin 56 cm, siipien kärkiväli noin 128 cm ja paino noin yksi kilogramma.

Etelänselkälokki elää eteläisen pallonpuoliskon valtamerien rannikoilla ja saarilla sekä Etelä-Amerikassa, Etelä-Afrikassa että Oseaniassa. Alkoi esiintyä Pohjois-Amerikassa myöhäisellä 1980-luvulla.[2] Lajin elinympäristön ala on 1–10 miljoonaa neliökilometriä ja maailman populaation koko on 3,3–3,4 miljoonaa yksilöä.

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtamerien rannikot ja saaret.

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesä on painanne maassa ja vuorattu ruohoilla ja höyhenillä. Naaras munii tavallisesti kolme munaa. Molemmat emot ruokkivat poikasia.

Etelänselkälokit ovat kaikkiruokaisia kuten useimmat muutkin lokit.

  1. BirdLife International: Larus dominicanus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.5.2014. (englanniksi)
  2. Kelp Gull Audubon. 13.11.2014. Viitattu 2.4.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]