Explorer 1

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun


Explorer 1
COSPAR ID 1958-001A
Organisaatio Yhdysvaltain maavoimat,
Army Ballistic Missile Agency
Valmistaja Jet Propulsion Laboratory
Tehtävätyyppi teknologiakoe
Laukaisu 1. helmikuuta 1958 03:48 UTC (31. tammikuuta paikallista aikaa)
Laukaisualus Juno I
Kohteessa 111 vrk
Loppu 31. maaliskuuta 1970
Massa 14 kg
Kiertorata
Viitejärjestelmä Maakeskeinen
Isoakselin puolikas 7 832 km
Eksentrisyys 0,14
Inklinaatio 33.2°
Kiertoaika 115 minuuttia
Apogeum 2 550 km
Perigeum 358 km

Explorer 1 oli Yhdysvaltain ensimmäinen satelliitti[1]. Se sai YK:n rekisterissä nimen Satellite 1958 Alpha. Satelliitti laukaistiin osana Yhdysvaltain osuutta kansainväliseen geofysikaaliseen vuoteen (IGY, International Geophysical Year) vuosina 1957–1958.

Toteutus poliittisen paineen alla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satelliitti oli myös osana presidentti Eisenhowerin sisäpoliittista kampanjaa opposition demokraattien väitteitä vastaan, että Neuvostoliitto on saanut yliotteen ydinaseita kuljettavissa ohjuksissa.

Explorer 1:n rakensi NASAan liitetty entinen US Armyn laboratorio, Jet Propulsion Laboratory (JPL). JPL:n johtaja William Pickering johti itse tätä projektia. Satelliitin tiedelaitteet – geigermittari kosmisten säteiden mittaukseen, lankaristikko ja mikrofoni mikrometeoriittien havainnointiin – suunnitteli James Van Allen Iowan yliopistossa. Satelliitti oli itse asiassa kantoraketin ylin Sergeant-rakettivaihe varustettuna tällä tiedeinstrumentaatiolla ja tietoliikenneyhteydellä. Satelliittin eli raketin asennonsäätö avaruudessa epäonnistui – se alkoi pyöriä päähitausakselinsa ympäri. Tällä ei kuitenkaan ollut vaikutusta mittauksiin tai radiolinkkiin maahan. Nikkelikadmium-akut toimivat 23. toukokuuta 1958 asti. Aurinkokennot eivät tuolloin olleet käytettävissä, joten akun kapasiteetti rajoitti toiminta-aikaa niin Neuvostoliiton kuin Yhdysvaltain satelliiteissa.

Satelliitti laukaistiin Wernher von Braunin kehittämän Yhdysvaltain maavoimien Redstonen varikolla kehittämän Jupiter-C-kantoraketin muunnoksen Juno I:n avulla. Se oli eräs versio Yhdysvaltain armeijan keskimatkan Redstone-ydinohjuksesta.

Armeija oli halunnut laukaista ensimmäisen satelliitin, jota kehitettiin vuonna 1954 Project Orbiter -projektissa. Projekti peruutettiin vuonna 1955, koska presidentti Eisenhower halusi, että Yhdysvaltain ensimmäinen satelliitti on siviilisatelliitti, jollaisena pidettiin Yhdysvaltain laivaston kehittämää Project Vanguard -satelliittia. Tämä päätös oli ulkopoliittinen ja liittyi avaruusjuridiikkaan – myös Yhdysvalloissa haluttiin saada lain tulkinta, että avaruudessa eri maiden ylilento on sallittua, myös vakoilusatelliiteilla.

Tieteellisesti merkittävä satelliitti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Explorer 1:n rakenne.

Sputnik 1 -satelliitin laukaisun 4. lokakuuta 1957 jälkeen myös von Braunin tiimi sai rahoituksen Explorer 1 -satelliittiin, joka laukaistiin 1. helmikuuta 1958. Explorer 1 löysi nk. van Allenin säteilyvyöhykkeet.

Explorer 1:n luultiin kauan olevan niin korkealla radalla, että se kiertäisi Maapalloa ikuisesti; tulevaisuuteen sijoitetuissa 1960-luvun nuortenkirjoissa se onkin bongauskohde. Tosiasiassa satelliitin rata aleni hitaasti, kunnes lopulta 31. maaliskuuta 1970 se paloi ilmakehässä.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]