Ferriitti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee metallurgiaa. Ferriittimagneetti, katso keraaminen magneetti.
rautaseosten faaseja
Rauta-hiili faasipiirros, josta nähdään olosuhteet, joissa ferriitti (α) on stabiilia.

Ferriitti (α-Fe) on raudan ja rautavaltaisten metalliseosten kiderakenne (tilakeskinen kuutio) tai mikrorakenteen faasi. Ferriitillä on suuri magneettinen permeabiliteetti, minkä takia sitä käytetään monissa sähkötekniikan sovelluksissa. Ferromagneettiset teräkset ja valuraudat sisältävät aina jotain ferriitin muotoa.

Ferriitti on puhtaan raudan kiderakenne (lujuus = 280 N/mm2). Ferriittinen kiderakenne voi kuitenkin sisältää hieman hiiltä, 0,03 % 723oC lämmössä ja 0,006 % huoneen lämmössä. Ferriittisen rakenteen lujuus on niin alhainen, että sillä ei juurikaan ole käyttöä rakennemateriaalina. Puhtaasti ferriittisiä rautaseoksia käytetäänkin lähinnä magneettisten ominaisuuksiensa vuoksi. Sähkötekniikassa ferriittisiä rautaseoksia käytetään ohuista levyistä koottuina erilaisten käämien sydäminä esimerkiksi muuntajissa ja sähkömoottoreissa.

Useimmat pehmeät teräkset (maks. 0,2 % hiiltä) muodostuvat pääosin ferriitistä. Mikäli hiilipitoisuus on suurempi, on huoneenlämpöinen rakenne ferriittis-perliittinen ja hiilimäärän edelleen lisääntyessä täysin perliittinen. Mikäli hiilipitoisuus on vielä suurempi, syntyy perliitin raerajoille runsaasti hiiltä sisältävää sementiittiä.

Perliitti on mikrorakenne, jossa esiintyy ohuina lamelleina sekä niukkahiilistä ferriittiä että runsashiilistä raudan ja hiilen muodostamaa karbidia, sementiittiä. Bainiitti ja martensiitti ovat hiiliylikylläisiä ferriitin muotoja, joita syntyy lämpökäsittelemällä sellaisia teräksiä, joiden hiilipitoisuus on niin suuri, etteivät ne normaalisti esiinny huoneenlämmössä puhtaasti ferriittisinä.

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.