François Boucher

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
François Boucher
Omakuva (n. 1720).
Omakuva (n. 1720).
Henkilötiedot
Syntynyt29. syyskuuta 1703
Pariisi
Kuollut30. toukokuuta 1770 (66 vuotta)
Pariisi
Taiteilija
Taidesuuntaus rokokoo
Kuuluisimpia töitä Lepäävä tyttö
Lammaspaimen ja tyttö lepäämässä
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

François Boucher (29. syyskuuta 1703 Pariisi30. toukokuuta 1770 Pariisi) oli ranskalainen rokokoo-ajan kuuluisa taidemaalari, suunnittelija ja kaivertaja.[1] Hän syntyi Pariisissa ja toimi maalari François Le Moynen oppipoikana. Suurin hänen innoittajansa oli kuitenkin maalari Jean-Antoine Watteau, jonka useita kuvia hän kaiversi.selvennä

Boucher voitti Prix de Rome'n opiskelijapalkinnon ja pääsi opiskelemaan Roomaan Académie de France'en vuosiksi 1727–1731. Hän ei saavuttanut siellä ollessaan suurta suosiota, mutta palattuaan Ranskaan hänestä tuli vuonna 1734 Royal Academyn jäsen. Boucher maalasi lukuisia maalauksia, suunnitteli tapetteja, tekstiilejä ja posliineja sekä lavastuksia ja puvustuksia teattereihin. Hänestä tuli vuonna 1755 Gobelinin tapettitehtaan johtaja. Boucherilla oli keskeinen osa Ranskan kuninkaallisten asuntojen ja kaupungintalojen koristeluissa ja myöhemmin koko Euroopan koristetaiteen kehityksessä. Hän maalasi useita muotokuvia myös Ludvig XV'n virallisesta rakastajattaresta, Madame de Pompadour'sta.

Vuonna 1765 Boucherista tuli ensimmäinen kuninkaallinen taidemaalari, kuninkaallisen akatemian johtaja ja kuninkaallisen posliinitehtaan suunnittelija. Hän oli aikansa kuuluisimpia maalareita, ja hänen työnsä ilmentävät hyvin rokokoo-tyylin keveyttä. Boucherin tunnusmerkkejä ovat mystiset ja sentimentaaliset teokset sekä herkät luonto- ja paimenkuvaukset, mutta myös sensuellit, mytologiset maalaukset. Hänen helppoa tyyliään imitoitiin paljon. Malleinaan hän käytti usein vaimoaan ja muita perheensä jäseniä.

Boucherin kuuluisimpia töitä ovat muun muassa Lepäävä tyttö ja Lammaspaimen ja tyttö lepäämässä.

Uusklassismia kohti siirryttäessä Boucher menetti suosiotaan. Denis Diderot kritisoi Boucherin teoksia niiden teennäisyydestä sekä Boucherin tavasta halventaa omaa vaimoaan käyttämällä tätä mallina esimerkiksi teoksessa Odaliski. Boucher ei antanut valistusfilosofin lannistaa itseään, vaikkakin tämä kritiikki toimi myöhemmin yllykkeenä Boucherin maineen mustaamiselle.

François Boucher kuoli 30. toukokuuta 1770 Pariisissa.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]