Grand Hotel (elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Grand Hotel
Greta Garbo ja John Barrymore elokuvan mainoskortissa
Greta Garbo ja John Barrymore elokuvan mainoskortissa
Ohjaaja Edmund Goulding
Käsikirjoittaja William A. Drake
Béla Balázs
Perustuu Vicki Baumin romaaniin
Tuottaja Paul Bern
Irving Thalberg
Säveltäjä Charles Maxwell
Kuvaaja William H. Daniels
Leikkaaja Blanche Sewell
Tuotantosuunnittelija Cedric Gibbons
Pukusuunnittelija Adrian
Pääosat Greta Garbo
John Barrymore
Joan Crawford
Lionel Barrymore
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Metro-Goldwyn-Mayer
Levittäjä Metro-Goldwyn-Mayer
Netflix
Ensi-ilta 12. helmikuuta 1932
22. tammikuuta 1933
Kesto 112 min
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Grand Hotel (joskus myös suomenkielisellä nimellä Loistohotelli, engl. Grand Hotel) on Edmund Gouldingin ohjaama, vuonna 1932 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen art deco -elokuva, jota nykyään pidetään mainitun tyylin eräänlaisena klassikkona. Se voitti myös aikoinaan parhaan elokuvan Oscarin. Kaikki muut ”parhaat elokuvat” ovat voittaneet myös jonkin toisen Oscarin, mutta Grand Hotel on ainoa, joka on voittanut vain ja ainoastaan parhaan elokuvan Oscarin. Se ei saanut edes muita ehdokkuuksia.

Elokuva sijoittuu Grand Hotel -nimiseen berliiniläiseen hienoon ja kalliiseen hotelliin. Tämän hotellin mukaan elokuva myös on saanut nimensä. Elokuvan pääosia esittävät Greta Garbo, John Barrymore, Joan Crawford ja Lionel Barrymore. Garbo esittää parhaat aikansa jo elänyttä balleriina Grusinskajaa ja John Barrymore tämän rakastettua paronia, von Geigernia. Crawford taas näyttelee köyhää pikakirjoittajaa Flaemmchenia, joka myös ihastuu Barrymoren hahmoon. Johnin vanhempi veli Lionel esittää kuolemaisillaan olevaa miestä Kringeleinia, joka ystävystyy paronin ja Flaemmchenin kanssa. Myös Wallace Beeryllä ja Lewis Stonella on sivuroolit elokuvassa.

Elokuva on huomattava roolituksestaan: sen pääosissa nimittäin näytteli suuri joukko sen aikaisia tähtiä. Tämä oli vielä siihen aikaan hyvin epätavallista ja Grand Hotel onkin yksi ensimmäisistä niin sanotuista all-star-elokuvista. Elokuva muistetaan usein myös Greta Garbon kuuluisista vuorosanoista ”I want to be alone” (suom. ”Haluan olla yksin”). Se liitettiin vahvasti myös Garboon itseensä, sillä tämä oli luonteeltaan hyvin vetäytyvä. Repliikki valittiin AFI:n hienoimpien elokuvavuorosanojen listalle sijalle 30[1].

Vuonna 2007 Grand Hotel valittiin ”kulttuurisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittävänä” elokuvana säilytettäväksi Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Film Registryssä.[2]

Elokuva on uudelleenfilmatisointu vuonna 1945 nimellä Ihmisiä hotellissa (Week-End at the Waldorf), tähtenä Ginger Rogers.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Greta Garbo  ballerina Grusinskaya  
 John Barrymore  paroni Felix von Geigern  
 Joan Crawford  pikakirjoittaja Flaemmchen  
 Lionel Barrymore  Otto Kringelein  
 Wallace Beery  Preysing  
 Lewis Stone  tohtori Otternschlag  
 Jean Hersholt  Senf  
 Robert McWade  Meierheim  
 Purnell Pratt  Zinnowitz  
 Ferdinand Gottschalk  Pimenov  
 Rafaela Ottiano  Suzette  
 Morgan Wallace  Chauffeur  
 Tully Marshall  Gerstenkorn  
 Frank Conroy  Rohna  
 Murray Kinnell  Schweimann  
  1. AFI's 100 Years...100 Movie Quotes AFI. Viitattu 26.2.2007. (englanniksi)
  2. Complete National Film Registry Listing, National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 5.7.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]