Grand Tour

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee aateliston sivistysmatkaa. Täsmennyssivulla on sanan Grand Tour muita merkityksiä.
Brittiläisiä taiteenystäviä Roomassa. James Russell, n. 1750.
Kuvagalleria antiikin Roomasta. Giovanni Paolo Pannini, 1757.
Näkymä Firenzestä. Giuseppe Zocchin maalaus.

Grand Tour (ranskaa [gʀɑ̃ˈtuːʀ] ja englantia, suom. suuri matka, myös sivistysmatka) tarkoittaa matkaa, joka renessanssin ajasta lähtien oli lähes pakollinen Euroopan aateliston ja myöhemmin myös ylemmän porvariston pojille. Matkakohteena oli yleensä Keski-Eurooppa, Italia, Espanja ja myös Pyhä maa. Erityisesti Englannissa Grand Tour vaikutti kirjallisuuteen 1800-luvulla.

Grand Tour oli alun perin koulutuksen viimeinen osa, joka antoi aateliston pojille sivistyksen ”viimeisen silauksen”. Aateliset kävivät erityisesti Euroopan tärkeissä kulttuurikaupungeissa ja tutustuivat siellä antiikin, keskiajan ja renessanssin monumentteihin. He matkustivat maalauksellisissa maisemissa mutta tutustuivat myös Euroopan hoveihin. Tavoitteena oli tutustua eri kulttuureihin ja tapoihin, kerätä uusia vaikutelmia ja solmia tulevan elämän kannalta hyödyllisiä yhteyksiä. Lisäksi matkan tarkoitus oli syventää kielitaitoa sekä hioa käytöstapoja. Grand Tourilla käyneistä tuli usein kosmopoliitteja, joilla oli asemaa ja arvovaltaa. Matkalla otettiin usein oppitunteja Ranskan tai Italian miekkailumestareilta. Ääneen lausumattomana tavoitteena oli monesti saada lisää eroottista kokemusta. Joskus hovivierailun toivottiin johtavan avioliittoon.

Vanhempien matkustajien motiivi oli usein koulutuksen syventäminen ja näköalojen laajentaminen. Joskus toiveena oli, että Etelä-Euroopan miedompi ilmasto parantaisi tai lievittäisi sairauksia, esimerkkinä vuonna 1820 Italiaan matkannut runoilija John Keats. Toisilla puolestaan matkan tarkoituksena oli tietty tutkimusprojekti. Kasvitieteilijä John Ray pyrki matkallaan 1630-luvulla luomaan kattavan luettelon ulkomaisista kasveista. Taidemaalari Jonathan Richardsonin kunnianhimoisena hankkeena 1700-luvun alussa oli luoda ”täydellinen luettelo kaikista veistoksista ja maalauksista Hollannissa ja Italiassa”. Grand Tour tarjosi myös mahdollisuuden taidehankintoihin, esimerkkinä Thomas Howard, Arundelin 21. herttua.

Vaikka suurin osa Grand Tourin matkustajista olikin miehiä, joukossa oli myös joitakin naisia kuten Mariana Starke (1762–1838) tai Lady Morgan Sydney Owenson (1776–1859).

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]