Gyula Lóránt

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gyula Lóránt
Henkilötiedot
Koko nimi Gyula Lóránt
Syntymäaika 6. helmikuuta 1923
Syntymäpaikka Kõszeg, Unkari
Kuolinaika 31. toukokuuta 1981 (58 vuotta)
Kuolinpaikka Thessaloniki, Kreikka
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1942–1943
1943–1944
1944
1945–1946
1946–1947
1947–1950
1951–1956
1956
1956–1957
Szombathely SE
Nagyváradi SC
Nemzeti Vasas
Romania Libertatea Oradea
Romania UTA Arad
Unkari Vasas SC
Budapest Honvéd
Budapest Spartacus
Unkari Váci Vasas
Maajoukkue
1949–1955 Unkarin maajoukkue 37 (0)
Valmennusura
1962–1963
1963
1964
1965–1967
1967–1968
1969–1971
1971–1972
1972–1974
1974
1974–1976
1976
1977–1978
1979
1980–1981
Unkari Budapest Honvéd
Unkari Debreceni VSC
Saksa SV Rheydt
Saksa 1. FC Kaiserslautern
Saksa MSV Duisburg
Saksa 1. FC Kaiserslautern
Saksa 1. FC Köln
Saksa Kickers Offenbach
Saksa Freiburger FC
Kreikka PAOK FC
Saksa Eintracht Frankfurt
Saksa FC Bayern München
Saksa FC Schalke 04
Kreikka PAOK FC
Mitalit
Maa: Unkarin vuosina 1949–1956 käytössä ollut lippu. Unkari
Miesten jalkapallo
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Helsinki 1952
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Sveitsi 1954

Gyula Lóránt (synt. Gyula Lipovics, 6. helmikuuta 192331. toukokuuta 1981) oli unkarilainen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja. Hän pelasi vuosina 1949–1955 Unkarin jalkapallomaajoukkueessa, joka muun muassa voitti kultaa Helsingin kesäolympialaisissa 1952. Lóránt kuului niin sanottuun Unkarin Kultaiseen joukkueeseen, joka menestyi pelikentillä 1950-luvulla.

Ura pelaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lóránt aloitti pelaajauransa juniorijoukkue Kõszeg SE:ssä, josta siirtyi sotavuonna 1942 Szombathelyyn. Vuonna 1944 Lóránt voitti ensimmäisen Unkarin mestaruutensa Nagyváradi AC:n mukana. Toisen maailmansodan päätyttyä Nagyvárad jäi Romanian puolelle rajaa ja Lóránt voitti myös Romanian mestaruuden vuonna 1947 UTA Arad -seurassa ennen paluutaan Unkariin. Suuren läpimurtonsa pelaajana hän teki 1940-luvun lopussa Vasas SC:ssä, jossa pelasi tuolloin myös László Kubala. Kun Unkarista tuli vuonna 1949 kommunistinen valtio, yritti Lóránt monien muiden pelaajien kanssa paeta länteen, mutta epäonnistui ja vangittiin.

Lóránt vapautettiin Unkarin maajoukkueen päävalmentajan Gusztáv Sebesin vaatimuksista ja näin Lóránt jatkoi pelaajauraansa seuratasolla Vasasissa. Maajoukkueessa hän debytoi lokakuussa 1949 ottelussa Itävaltaa vastaan. Sebes itse oli taannut Unkarin johdolle, ettei Lóránt loikkaa länteen Wienistä. Hän esiintyikin ottelussa edukseen Unkarin voittaessa 4–3. Vuonna 1951 Lóránt siirrettiin useiden muiden huippupelaajien tavoin armeijaseura Budapest Honvédiin, jossa hän voitti kolme Unkarin mestaruutta.

Kultaisen joukkueen osana Lóránt juhli Unkarin paidassa olympiakultaa, Keski-Euroopan Cupin voittoa sekä MM-hopeaa, kunnes lopetti 1955. Seuratasolla hän siirtyi 1956 Honvédista Budapest Spartacukseen ja lopetti pelaajauransa 1957 Váci Vasasissa.

Meriitit pelaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ura valmentajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajauransa jälkeen Lóránt jatkoi jalkapallon parissa valmentajana tehden pitkän uran eri puolilla Eurooppaa. Hän aloitti Budapest Honvédin päävalmentajana 1962. Hän siirtyi Saksaan vuonna 1964 valmentaen ensin SV Rheydtiä ja vuodesta 1965 alkaen Bundesliigassa pelaavaa 1. FC Kaiserslauternia. Hänen johdollaan seura sijoittui kaudella 1966–1967 parhaimmillaan viidenneksi. Lóránt siirtyi Kaiserslauternista MSV Duisburgiin, mutta palasi takaisin jo kesällä 1969. Toinen pesti päättyi potkuihin maaliskuussa 1971.

Kaiserslauternista Lóránt siirtyi 1. FC Kölniin ja valmensi Saksassa myös Kickers Offenbachia sekä Freiburger FC:tä. Vuonna 1974 hänestä tuli kreikkalaisen PAOK Thessalonikin päävalmentaja. Menestystä Kreikassa tuli ja keväällä 1976 PAOK juhli historiansa ensimmäistä Kreikan mestaruutta. Mestaruuskauden jälkeen Lóránt palasi Saksaan, mutta pesti Eintracht Frankfurtissa jäi lyhyeksi.

Joulukuussa 1977 Lórántista tuli FC Bayern Münchenin päävalmentaja. Unkarilainen ei kuitenkaan onnistunut tyydyttämään menestykseen tottuneen seuran johtoa ja kannattajia saaden potkut helmikuussa 1979. Tämän jälkeen hän valmensi lyhyen aikaa FC Schalkea, kunnes palasi 1980 PAOKin päävalmentajaksi. Hänen toinen pestinsä kreikkalaisseurassa päättyi dramaattisesti, kun hän sai 31. toukokuuta 1981 ottelussa Olympiakosta vastaan sydänkohtauksen ja kuoli kesken ottelun 58-vuotiaana.

Meriitit valmentajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Ernst Ocwirk
1. FC Kölnin päävalmentaja
1971–4/1972
Seuraaja:
Rolf Herings
Edeltäjä:
Dettmar Cramer
FC Bayern Münchenin päävalmentaja
12/1977–2/1979
Seuraaja:
Pál Csernai