Herra Lahtinen lähtee lipettiin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Herra Lahtinen lähtee lipettiin
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Nyrki Tapiovaara
Käsikirjoittaja Nyrki Tapiovaara, Ralf Parland
Tuottaja Erik Blomberg
Säveltäjä George de Godzinsky
Pääosat Fritz-Hugo Backman
Märtha Jaatinen
Hertta Leisten
Lauri Korpela
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Elo-Seppo Oy Ab
Ensi-ilta 10. syyskuuta 1939
Kesto 77 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Herra Lahtinen lähtee lipettiin (Bättre fly än illa fäkta) on suomalainen elokuva vuodelta 1939. Se perustuu Kjeld Abellin näytelmään Melodia joka katosi.

Elokuvan pääosassa on sanottu olleen koko keskiluokan, jota herra Lahtinen edustaa. Ohjaaja Nyrki Tapiovaaran mukaan Lahtisessa korostuu aikansa keskiluokan häilyvyys, joka kannattaa yhtä intohimoisesti tai intohimottomasti sekä aseistariisuntaa että Suomen puolustuksen vahvistamista. Nämä teemat olivat elokuvan valmistumisen aikaan nousseet hyvinkin korostetusti etualalle. Ohjaajalleen tyypillisesti elokuvassa on pinnan alle kätketty paljon. Vertauskuvallisuus on vahvasti läsnä.

Elokuvan luultiin lopullisesti kadonneen toisen maailmansodan sekasorrossa, kunnes syksyllä 1975 siitä löydettiin neljänkymmenen minuutin pätkä, eli hieman yli puolet. Säilynyt osuus sijoittuu elokuvan keskivaiheille.

Herra Lahtinen on kaikin puolin kunnollinen keskiluokkainen konttoristi, pukeutuminen ja käyttäytyminen on hillittyä ja vaimokin on niin sanotusta hyvästä perheestä. Miehen palkkatyö on työpäivän päättymisen, sunnuntain ja palkankorotuksen odottamista. Sunnuntaiden pakollisiin kuvioihin kuuluvat vasikanpaisti, appivanhempien vierailu ja perheriita. Lahtinen kaipaa kuitenkin tasaiseen elämäänsä edes muutaman kumpareen ja ehkä pari laaksoakin. Kevään tullen hän villiintyy nuoren oriin lailla, löytää elämänsä kadotetun sävelen. Kevään mennen Lahtinen palaa kiltisti ruotuun tyyppihyväksytyksi konttoristiksi. Myös rouva Edit Lahtinen alkaa hakea elämänsä kadotettua säveltä. Sen sointeja hän kuulostelee niin tiedemiehen silmälaseista kuin työmiehen työkaluistakin. Työmies suhtautuu Editiin varauksellisesti, mutta pian eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvat henkilöt löytävät yhteisen sävelen. Lopussa Lahtisen pariskunta löytää toisensa rakenteilla olevan talon harjalla. Yhteinen melodia alkaa pikkuhiljaa soida.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Fritz-Hugo Backman  herra Lahtinen  
 Märtha Jaatinen  Edit Lahtinen  
 Hertta Leistén  anoppi  
 Lauri Korpela  appiukko Kaarlo  
 Hugo Hytönen  työmies  
 Simo Kaario  tiedemies  
 Henake Schubak  katulaulaja  
 Rosi Rinne  1. neiti Salminen  
 Liisa Nevalainen  2. neiti Salminen  
 Aune Grönros  3. neiti Salminen  
 Jalmari Parikka  lehdenmyyjä Lahtinen  
 Antti Halonen  lordi Roqueford  
 Hannele Keinänen  sävelkeiju / pikku-Edit  
 Otto Noro  johtaja Lahtinen  
 Albert Saloranta  äänensä kadottanut laulaja  
 P. Tiilikainen  panttivirkailija  
 Kusti Laitinen  vakuutusasiamies