Hiipivä vaara

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hiipivä vaara
Ohjaaja Yrjö Norta
Käsikirjoittaja Kaarlo Nuorvala
Tuottaja Theodor Luts
Emil Viljanen
Säveltäjä Tapio Ilomäki
Harry Bergström
Kuvaaja Theodor Luts
Leikkaaja Yrjö Norta
Lavastaja Eero Leväluoma
Pääosat Dolly von Alfthan
Pentti Saares
Assi Raine
Ensio Jouko
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Fenno-Filmi
Ensi-ilta 5. marraskuuta 1944
Kesto 80 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Edeltäjä Varjoja Kannaksella
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Hiipivä vaara on Yrjö Nortan ohjaama jännityselokuva vuodelta 1944. Se oli Fenno-Filmi-tuotantoyhtiön viides elokuva ja kolmas vakoiluaiheinen tarina trilogiassa, jonka edelliset elokuvat olivat Varjoja Kannaksella ja Salainen ase.[1]

Elokuva kertoo Soile-nimisestä naisesta, joka saa tehtäväkseen vakoilla kansainvälistä rikollisjoukkuetta ja vietellä kapteeni Simolan, jolla on hallussaan konnien tavoittelema suomalaisen tykistökenraalin keksintö. Juttuun sekaantuu myös valokuvaaja Lavio, joka alkaa vakoilla Soilea ja selvittää tämän tekemisiä, mutta jää konnien vangiksi.[2]

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Dolly von Alfthan  Soile  
 Pentti Saares  kuvareportteri Lavio  
 Assi Raine  Lulu  
 Ensio Jouko  kapteeni Rautala  
 Erkki Uotila  kapteeni Simola  
 Ville Salminen  Andersson, ”Herttakunkku”  
 Runar Schauman  Lundman  
 Sven Relander  majuri Mäntymaa  
 Eero Leväluoma  ylietsivä Koskimaa  
 Pentti Viljanen  Masa  
 Aune Häme  rouva Andersson  
 Jalmari Lauri  etsivä  
 Sulo Autere  Laakso  
 Kauko Lahtinen  varjostaja  
 Vilhelm Lindström  hovimestari  
 Viljo Huttunen  Granlund, "Patakunkku"  
 Kalle Viherpuu  mies putkassa  
 Vilho Siivola  mies putkassa  
 Lennart Vaikonpää  Pitkä  
 Otto Noro  konstaapeli  

Kuvausten ollessa viimeisillään ehti jatkosota päättyä ja elokuvan päästessä ensi-iltaan oli välirauha solmittu, ja siitä aiheutui leikkausvaiheella omat ongelmansa. Vakoilufilmin kärki muuttui epäkorrektiksi, vaikka suoraa osoittelua Neuvostoliittoa kohtaan siihen ei sisältynytkään.[3]

Tuotantoyhtiön osakas, elokuvan tuottaja ja kuvaaja Theodor Luts lähti Suomesta, sillä oli vaara, että virolaisena hänet internoitaisiin.[1]

Elokuva jäi edeltäjistään poiketen noin 160 000 markkaa tappiolle, eikä aihepiiriin sodan jälkeen enää palattu.[1]

Elokuva ei vakuuttanut aikalaiskriitikoita. Juonta pidettiin hajanaisena ja epäjohdonmukaisena, eikä siihen ollut onnistuttu luomaan mukaansa tempaavaa jännitystä kuin paikoitellen. Erään arvostelijan mukaan elokuvassa oli liikaa turvauduttu ”pelkkään rutiiniin ja toiminnan vauhdin tavoitteluun.” Toisen arvion mukaan seikkailukertomuksesta ei puutu jännitysaineksia, mutta kuitenkin sen sijaan kiinteyttä ja johdonmukaisuutta.[2]

Naispääosan esittäjä, Svenska Teaternin näyttelijä Dolly von Alfthan, koettiin ”verevänä ja solakkana ilmestyksenä kauniine ja älykäsilmeisine kasvoineen”, mutta hänen suomen kielen ääntämisessään huomattiin ilmiselviä puutteita.[2]

  1. a b c Muut tiedot, Elonet.fi. Viitattu 28.6.2013.
  2. a b c Sisältö ja arviot, Elonet.
  3. Karjalainen, Jussi: Hiipivä vaara. Tv-maailma 2/5-262013, s. 32.