Hilmanpäivät

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hilmanpäivät
Ohjaaja Matti Kassila
Käsikirjoittaja Matti Kassila
Perustuu Agapetuksen romaaniin Hilman päivät (1937)
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Heikki Aaltoila
Kuvaaja Kalle Peronkoski
Leikkaaja Armas Vallasvuo
Lavastaja Aarre Koivisto
Pääosat Matti Ranin
Tauno Palo
Aino Mantsas
Edvin Laine
Vieno Kekkonen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 8. lokakuuta 1954
Kesto 77 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Hilmanpäivät on Matti Kassilan ohjaama Agapetuksen romaaniin Hilman päivät pohjautuva suomalainen mustavalkoinen komediaelokuva vuodelta 1954.

Agapetuksen yhdestoista romaani Hilman päivät ilmestyi 1937, ja myös elokuvan tapahtumat ajoitettiin 1930-luvulle. Kirkonkylässä valmistellaan kauppiaanrouvan nimipäiviä[1].

Palkinnot ja esitykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kassilalle myönnettiin Jussi-palkinto ohjauksesta ja Aarre Koivistolle lavastuksesta.

Elokuva sai ensi-iltansa Oulussa, Tampereella ja Turussa kaksi viikkoa aiemmin kuin Helsingissä. Televisiossa se esitettiin ensi kerran 25. joulukuuta 1964 ja on julkaistu myös DVD:nä.

Hilmanpäivät on Suomen Filmiteollisuuden 20-vuotisjuhlaohjelmistoa. Se kuvattiin kevättalvella ja keväällä 1954. Tarpeeksi aidontuntuinen 1930-luvun kirkonkyläympäristö löytyi Nurmijärven kirkonkylästä. Kassila käytti Hilmanpäivissä tehokeinona kuvapysäytystä, sama keino toistuu useissa hänen myöhemmistä töistään. Näyttelijä Kaija Paasille Hilman osa jäi ainoaksi elokuvatyöksi.

Uusi tuomari Heikki pääsee heti kosketuksiin kyläläisten kanssa. Hän saa kutsun kaupanhoitajan vaimon Hilman nimipäiville. Juhlissa tavataan pitäjän silmäätekeviä. Heikki poistuu juhlista apteekkineidin ja postineidin kanssa. Paikalle osunut kunnanlääkäri ottaa apteekkineidin saattaakseen. Neiti harmistuu, kun joutuu jättämään Heikin postineidin seuraan. Kuhertelevat Heikki ja postineiti päätyvät tuomarin Yrjön taloon. Yrjö on matkoilla, paikalla on vain taloudenhoitaja Eeva. Kalervo hälyttää tulipalosta, ja Heikki lähtee sammuttamaan. Postineiti piiloutuu taloon, ettei Eeva huomaisi häntä. Rippe-koira vainuaa hänet, nappaa häneltä kengän ja vie sen ihmettelevälle Eevalle.

Taksikuski Alpertti vie Heikin ja Kalervon Vekkulaan, jossa ei kuitenkaan ole tulipaloa, vaan palo on Heikkilässä. Paloruisku on jäänyt palokunnan ruiskuhuoneelle, ja ruiskuhuoneen ainoa avain on kylähullu Eveliinalla, joka oli aiemmin illalla yrittänyt palauttaa avaimen Kalervolle, mutta Kalervo ei ottanut Eveliinaa vastaan juhlien aikana. Avainta hakemaan lähtenyt Kalervo eksyy. Palopaikalla Heikki tapaa jälleen apteekkineidin.

Tuomari Yrjön saapuessa kotiin talon porraskäytävässä piileskellyt postineiti joutuu piiloutumaan makuuhuoneeseen. Hämmentävä tilanne syntyy, kun Yrjö löytää hänet sieltä. Neiti pehmittää vihaista Yrjöä valehtelemalla tunkeutunensa taloon selvittämään, mitä tuomarille annettaisiin 50-vuotispäivälahjaksi. Yrjö heltyy.

Aamulla Heikkilä on raunioina. Työpaikalleen Yrjön kalosseissa livahtanut kengätön postineiti pyytää Yrjöä noutamaan kalossit ja kutsuu samalla tämän kahville. He katoavat, mutta palaavat avioiduttuaan Helsingissä. Kihlautuneet Heikki ja apteekkineiti saattavat avioparin häämatkalle.

Agapetus oli tulokseen poikkeuksellisen tyytyväinen,[1] ja elokuvaa on sanottu yhdeksi Kassilan parhaista ohjauksista[2].

Aikalaisista Uuden Suomen kriitikko arvioi Hilmanpäivät Kassilan "siihen asti ehjimmäksi työksi". Lisäksi kriitikko arvosti elokuvan "kotoista suomalaista sävyä". Helsingin Sanomien kriitikko puolestaan kirjoitti: "Kassila on tehnyt tavallista enemmän työtä ihmiskuvauksensa hyväksi." Palon ja Laineen näyttelijäntyötä kehuttiin kautta linjan.

Myöhemmätkin kriitikot ovat kiittäneet elokuvaa yhdeksi Kassilan parhaista. Sen kerronta on sujuvaa, kuvaus luontevaa.[3] Ilta-Sanomissa Timo Malmi arvioi Edvin Laineen olevan tässä lämpimässä Agapetus-filmatisoinnissa elämänsä roolissa VPK:n johtajana.[4]

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tauno Palo  Yrjö, vanha tuomari  
 Aino Mantsas  postineiti  
 Edvin Laine  Kalervo, osuuskaupanhoitaja, palopäällikkö  
 Matti Ranin  Heikki, nuori tuomari  
 Kaija Paasi  Hilma, osuuskaupanhoitajan vaimo  
 Vieno Kekkonen  apteekkineiti  
 Salli Karuna  Eeva, vanhan tuomarin emännöitsijä  
 Tarmo Manni  seppä Kipala  
 Pentti Irjala  Vekkulan paapa  
 Oke Tuuri  Alpertti, pirssiautoilija  
 Arvo Lehesmaa  apteekkari  
 Leo Riuttu  kunnanlääkäri  
 Helmi Lehosti  Saukkosen emäntä  
 Saara Ranin  Lipon emäntä  
 Anton Soini  Lipon Juho-isäntä  
 Veikko Linna  Hinnalan isäntä  
 Holger Salin  konstaapeli Hietanen  
 Maire Hyvönen  Hilkka, apulainen  
 Eino Noponen  Heikkilän isäntä  
 Leo Jokela  Mokkulan poika  
 Arvo Kuusla  ruuttamies  
 Tyyne Haarla  Vekkulan emäntä  
 Heimo Lepistö  kunnallislautakunnan esimies  
 Matti Lehtelä  miehiä palopaikalla  
 Paavo Hukkinen  miehiä palopaikalla  
 Sylva Rossi  naisia palopaikalla  
 Emma Väänänen  naisia palopaikalla  
 Annikki Linnoila  vieras  
 Anu Kilpiö  vieraita  
 Hilly Lindqvist  vieraita  
 Helvi Järveläinen  vieraita  
 Helvi Aunio  vieraita  
 Varma Lahtinen  vieraita  
 Irja Kuusla  vieraita  
 Irja Rannikko  vieraita  
 Laila Rihte  vieraita  
 Vilho Ruuskanen  vieraita  
 Matti Tapio  vieraita  
 Hannes Veivo  vieraita  
 Toivo Särkkä  vieraita  
 Vili Lehosti  vieraita  
 Lennart Lauramaa  vieraita  
 Leo Lähteenmäki  vieraita  
  1. a b Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 25.4.2012, sivu D 7
  2. AL: Hilman päivät, Päivän elokuvia, Tv-maailma, 18/2013 sivu 25
  3. Päivän elokuvia, Tv-maailma, 16/2012 sivu 21
  4. Timo Malmi: Elokuvat. Ilta-Sanomat, 17.11.2009, s. 38.