Hole (yhtye)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hole
Hole vuonna 2013.
Hole vuonna 2013.
Tiedot
Toiminnassa 1989–2002, 2009–2012
Tyylilaji alternative rock, grunge, punk rock
Kotipaikka Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Entiset jäsenet

Courtney Lovelaulu, kitara (1989–2002, 2009–2012)
Micko Larkin,  kitara (2009–2012)
Scott Lipps,  rummut (2011–2012)
Shawn Dailey,  basso (2009–2012)
Eric Erlandson,  kitara (1989–2002)
Samantha Maloneyrummut (1998–2002)
Melissa Auf der Maurbasso (1994–1999)
Patty Schemel,  rummut (1993–1998)
Caroline Rue,  rummut (1989–1992)
Jill Emery,  basso (1989–1992)
Kristen Pfaff,  basso, taustalaulu (1993–1994)
Leslie Hardy,  basso (1992)
Stu Fisher,  rummut (2009–2011)

Levy-yhtiö

Sympathy for the Record Industry
Caroline Records
DGC Records
Geffen Records
City Slang Records
Mercury

Hole oli Yhdysvalloissa vuosina 1989–2002 ja 2009–2012 toiminut vaihtoehtorock-yhtye, jonka keulahahmo oli Courtney Love. Se perustettiin Los Angelesissa. Yhtye tuli suosioon sen toisen albumin Live Through This (1994) aikoihin. Tunnettuja kappaleita ovat muun muassa ”Teenage Whore”, ”Beautiful Son”, ”Doll Parts”, ”Miss World”, ”Old Age”, ”Celebrity Skin” ja ”Malibu”.

Historiaa lyhyesti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaistuaan muutamia singlejä Sympathy for the Record Industryllä Hole sai levytyssopimuksen Caroline Recordsilta ja levytti ensimmäisen studioalbuminsa Pretty on the Inside (1991). Albumin julkaisun yhteydessä yhtye teki kiertueen Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Ensimmäisen albuminsa jälkeen Hole sai kahdeksan levyn sopimuksen Geffen Recordsilta.

Toinen albumi Live Through This ilmestyi 1994. Se sisälsi Courtney Loven kuolleen aviomiehen Kurt Cobainin taustalaulua, ja albumi julkaistiin vain muutama päivä sen jälkeen, kun Cobain oli löydetty kuolleena. Basisti Kristen Pfaff päätti muun muassa tämän johdosta lähteä yhtyeen riveistä takaisin aikaisempaan yhtyeeseensä Janitor Joeen, mutta hän kuolikin vähän ennen palaamista yhtyeeseen heroiinin yliannostukseen, josta järkyttyi varsinkin Pfaffin poikaystävä, Holen kitaristi Eric Erlandson. Melissa Auf der Maur tuli uudeksi basistiksi Pfaffin tilalle. Kyseisellä albumilla yhtyeestä tuli suosittu monien singlehittien siivittämänä (esim. "Miss World" ja "Doll Parts"). Albumi oli mukana monien kriitikoiden vuoden 1994 parhaiden albumien listoilla[1].

Vuonna 1997 Hole julkaisi My Body, the Hand Grenade -kokoelman, joka koostui muun muassa aiemmin julkaistujen singlejen b-puolista. Kolmas ja viimeinen studioalbumi oli vuonna 1998 julkaistu Celebrity Skin, joka myi platinaa ja albumin nimikkokappale sai paljon soittoa radiossa. Albumin jälkeen basisti Melissa Auf der Maur lähti yhtyeestä Smashing Pumpkinsiin ja yhtye alkoi pikkuhiljaa hajota. Yhtyeen hajoaminen ilmoitettiin virallisesti 2002, vaikka käytännössä se oli tapahtunut jo pari vuotta aiemmin.

Euroopassa 23. huhtikuuta 2010 julkaistu Nobody's Daughter on Courtney Loven ja Billy Corganin yhteistyönä syntynyt uusin Hole-albumi.

Albumit ja EP:t

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • "Retard Girl" (1990)
  • "Dicknail" (1991)
  • "Teenage Whore" (1991)
  • "Beautiful Son" (1993)
  • "Miss World" (1994)
  • "Doll Parts" (1994)
  • "Violet" (1995)
  • "Softer, Softest" (1995)
  • "Gold Dust Woman" (1996)
  • "Celebrity Skin" (1998)
  • "Malibu" (1998)
  • "Awful" (1999)
  • "Be a Man" (2000)
  • "Skinny Little Bitch" (2010)
  • "Pacific Coast Highway" (2010)
  • "Letter to God" (2010)
  1. Mattila, Ilkka: Rockkriitikkojen vuotta hallitsivat Oasis, Suede ja CMX. Helsingin Sanomat, 28.12.1994, s. 46. Näköislehden aukeama (tilaajille).

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]