Iguaçun kansallispuisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kansallispuistoa Brasiliassa. Joen toisella puolen Argentiinassa sijaitsee Iguazún kansallispuisto.
Iguaçun kansallispuisto

Ilmakuva Iguassun putousten osasta

Sijainti
Pinta-ala
170 000 ha
Hallinto
Tyyppi
Perustettu
Kartta

Iguaçun kansallispuisto on kansallispuisto ja UNESCOn maailmanperintökohde Brasiliassa aivan Argentiinan rajalla Iguaçu-joen varrella. Iguassun putoukset ovat osittain puiston alueella. Kansallispuisto jatkuu Argentiinaan rajan toisella puolella Iguazún kansallispuistona, joka on myös maailmanperintöluettelossa.[1]

Puisto tunnetaan vesiputouksestaan, jonka virtaus on yli 1 000 m³/s ja runsaasta eläimistöstään (etenkin linnustosta), johon kuuluu useita harvinaisia ja uhanalaisia lajeja.

Koskialue on lähes kolme kilometriä pitkä, ja siinä on paikoin 80 metrin pudotuksia.[1]

Kansallispuistossa on säilynyt Mata Atlântica-sademetsää, jota on muualta hakattu paperiteollisuuden tarpeisiin ja pois maanviljelyn ja asutuksen alta. Harvinaisiin nisäkkäisiin kuuluvat jaguaari, oselotti, puuma, pitkähäntäkissa, jaguarundi, jättiläissaukko, tapiiri, pensaskoira ja isomuurahaiskarhu. Puistossa tavataan myös harpyijoita ja tiikerihaikaroita.[1]

Puisto on perustettu 1939 ja sitä on laajennettu kahteen kertaan.[1] Puistossa käy vuosittain yli miljoona turistia, tähänastinen ennätys oli 1,8 miljoonaa vuonna 2018.[2]

Vuonna 2020 puiston tila arvioitiin huolestuttavaksi. Suurimpia uhkia aiheuttavat virtauksen sääntely joessa puistosta ylävirtaan olevilla padoilla. metsästys, veden mukana maanviljelyalueilta tulevat saasteet, elinyhteisöjen eristäytyminen biologisten käytävien puuttuessa ja elinolojen muuttuminen ilmastonmuutoksen myötä.[3]

  1. a b c d Iguaçu National Park Unesco World Heritage. Viitattu 3.6.2023. (englanniksi)
  2. Iguaçu National Park - 2020 Conservation Outlook: Full report World Heritage Outlook. 2020. Viitattu 3.6.2023.
  3. Iguaçu National Park - 2020 Conservation Outlook: Significant concern World Heritage Outlook. 2020. Viitattu 3.6.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]