Interregnum

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Interregnum tarkoittaa epäjatkuvaa ajanjaksoa hallinnossa, organisaatiossa tai sosiaalisessa järjestyksessä. Alkuperäisessä merkityksessään se viittaa kahden monarkin väliseen aikaan, jolloin valtaa voi pitää sijaishallitus tai regentti, esimerkiksi valtionhoitaja.

Käsite viittaa myös uuden parlamentin valinnan ja uuden hallituksen nimittämisen väliseen ajanjaksoon parlamentaarisissa demokratioissa; tyypillisesti tällainen ajanjakso on maissa joissa hallituksen muodostamiseen tarvitaan hallitusneuvotteluja puolueiden suhteellisen suuren lukumäärän vuoksi. Isossa-Britanniassa, Kanadassa ja muissa first past the post -vaalitapaa noudattavissa maissa tämä ajanjakso on tyypillisesti hyvin lyhyt, paitsi ns. hung-parlamentin (eli päätöksentekoon kykenemättömän parlamentin) poikkeustapauksessa, kuten Britanniassa ja Australiassa vuonna 2010. Parlamentaaristen interregnumien tapauksessa edellinen hallitus pitää tyypillisesti valtaa toimitusministeristönä, kunnes uusi hallitus saadaan nimitettyä.

Interregnum voi tarkoittaa myös paavien välistä aikaa (jota tarkkaan ottaen tulisi kutsua sedisvakanssiksi) tai konsulien välistä aikaa Rooman valtakunnassa. Myös Suomen itsenäistymiseen liittyvää valtatyhjiötä vuosina 1917–1919 kutsutaan toisinaan interregnumin ajaksi.

Interregnumeja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan interregnum 1246/1254–1273

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan interregnumissa keskeistä ei ollut kuninkaattomuus,kenen mukaan? vaan se, että maassa oli useita samanaikaisia kuninkaita. Näistä yksikään ei nauttinut kattavaa tunnustusta ainakaan koko valtakunnan alueella.lähde?

Rudolf I Habsburgilainen päätti interregnumin kauden saavuttamalla lopulta yleisen tunnustuksen kuninkuudelleen.

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.