Irja Niemelä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Irja Niemelä (o.s. Petäjä, 27. kesäkuuta 1927 Tampere12. joulukuuta 2017 Espoo) oli suomalaisen naissuunnistuksen pioneereja. Hän oli itse huippusuunnistaja ja suunnistuskouluttaja. Hän oli 1950-luvun menestynein naissuunnistaja Suomessa ja hän voitti seitsemän Suomen mestaruutta yleisessä sarjassa. Lisäksi hän voitti Venlojen viestin edeltäjä Venlojen juoksun neljästi vuosina 1951, 1952, 1955 ja 1965. Hän sijoittui urheilutoimittajien vuoden naisurheilija -valinnassa viidenneksi 1951.[1][2] Hänen kasvattajaseuransa oli tamperelainen Epilän Esa.

Niemelä opetti suunnistamista opinahjossaan Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella, partiolaisille, voimistelunopettajien kesäpäivillä ja suunnistusliiton leireillä ja kursseilla. Hän oli myös perustamassa suunnistusliiton naisvaliokuntaa vuonna 1949 toimien sen puheenjohtajana ja toimi naisten suunnistusvalmentajana. Siviiliammatiltaan hän oli voimistelunopettaja.[3][4]

  1. Urheilutiedon SM-kilpailu 2023 § kysymykset Suomen Urheilutietäjät ry. Viitattu 27.4.2023.
  2. Urheilutiedon SM-kilpailu 2023 § vastaukset Suomen Urheilutietäjät ry. Viitattu 27.4.2023.
  3. Irja Niemelän muistokirjoitus HS Muistot -palvelussa HS Muistot. 19.1.2018. Viitattu 20.1.2018.
  4. Irja Niemelä nukkui pois suunnistusliitto.fi. 15.12.2017. Viitattu 20.1.2018.