Irtisanomissuoja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Työntekijän irtisanomissuojalla tarkoitetaan sitä, että työnantajalla täytyy olla painava ja asiallinen syy irtisanoa työntekijä. Näin työntekijää suojataan laittomalta työnantajan irtisanomiselta ja tämän takia lakiin on määritelty syyt, joiden täyttyessä työnantaja voi irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen.

Työsopimuksessa voi sopia irtisanomisajan pituudesta. Yleensä irtisanomisajat muodostuvat työsuhteissa työehtosopimusten mukaisesti. Työntekijä ja työnantaja voivat sopia kuitenkin työsuhteen alkaessa työehtosopimuksessa määritellystä irtisanomisajasta pidemmälle ulottuvat irtisanomisajan. Lain mukaan irtisanomisaika on oltava kuitenkin aina enintään kuusi kuukautta ja näin ollen sopimus pidemmästä irtisanomisajasta on mitätön. Laissa on kuitenkin lisäksi laadittu yleiset työnantajan irtisanomisajat, jos muuta ei ole sovittu.

Työnantajalla täytyy olla siis asiallinen ja painava syy työntekijän irtisanomiselle. Työntekijän irtisanomissyynä voidaan pitää työsuhteeseen olennaisesti kuuluvien velvoitteiden laiminlyöntiä tai rikkomista. Työnantajalla on myös irtisanomisoikeus, jos työntekijän henkilöön liittyvät työtekoedellytykset olennaisesti muuttuvat eikä työntekijä enää kykene selviytymään työtehtävistään. Työnantajan on kuitenkin annettava ensin työntekijälle varoitus, ennen lopullista irtisanomista, jotta työntekijällä on mahdollisuus korjata virheellinen toimintatapansa. Vakavan rikkeen kohdalla varoitusta ei kuitenkaan tarvita.[1]