Isaac Butt

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Isaac Butt, Vanity Fair -lehdessä vuonna 1873 julkaistu Leslie Wardin pilapiirros.

Isaac Butt (6. syyskuuta 1813 Glenfin, Donegalin kreivikunta5. toukokuuta 1879 lähellä Dundrumia, Dublinin kreivikunta)[1] oli irlantilainen poliitikko, joka perusti Irlannille itsehallintoa ajaneen niin sanotun home rule -liikkeen ja toimi sen johdossa 1870-luvulla.

Butt toimi kansantaloustieteen professorina Trinity Collegessa vuosina 1836–1841 sekä asianajajana Irlannissa ja Englannissa.[1] Politiikkaan hän osallistui aluksi konservatiivien riveissä ja häntä pidettiin Daniel O’Connellin vastustajana.[2] Vuonna 1848 hän kuitenkin puolusti oikeudessa Nuori Irlanti -liikkeen johtajia, joita syytettiin valtiopetoksesta heidän johdettuaan epäonnistunutta kapinaa.[1] Butt oli vuosina 1852–1865 Ison-Britannian parlamentin jäsen. Palattuaan välillä takaisin asianajajan ammattiinsa hän johti vuosina 1865–1869 vangittujen feeniläisjohtajien puolustusta oikeudessa.[1][2] Mielipiteiltään konservatiivisena Butt ei tosin itse kannattanut feeniläisten vallankumousaatetta. Hän tuli kuitenkin siihen tulokseen, että välttämättömien yhteiskunnallisten uudistusten kuten maareformin toteuttaminen Irlannissa ei onnistuisi ilman itsehallintoa. Todisteena tästä hän piti Ison-Britannian hallituksen epäonnistumista Irlannin 1840-luvun nälänhädän lievittämisessä.[1]

Butt ehdotti toukokuussa 1870, että Irlannille perustettaisiin oma parlamentti, joka olisi Ison-Britannian parlamentin alainen. Myöhemmin samana vuonna hän perusti Home Government Association -nimisen järjestön, joka myöhemmin muuttui Home Rule League -nimiseksi puolueeksi. Butt toimi sen puheenjohtajana 1873–1878. Itsehallintoa tarkoittanut termi ”home rule” ei välttämättä ollut hänen keksimänsä, mutta juuri hän teki siitä tehokkaan poliittisen iskulauseen.[1] Butt valittiin takaisin parlamenttiin vuonna 1871 ja hän alkoi johtaa sieltä käsin kamppailua home rulen toteuttamiseksi.[2] Vuoden 1874 vaaleissa Home Rule League sai parlamenttiin noin 60 edustajaa eli yli puolet Irlannille varatuista paikoista. Irlannin eri natiolistiryhmät eivät aluksi innokkaasti tukeneet Buttin liikettä, mutta eivät myöskään toimineet sitä vastaan.[3] Yksikään Englannin puolueista ei sen sijaan antanut tässä vaiheessa tukea Buttin vaatimuksille ja vähitellen osa hänen kannattajistaan alkoi pitää hänen politiikkaansa tehottomana.[4] Butt alkoi menettää vaikutusvaltaansa, kun hänen kilpailijakseen nousi vuonna 1875 parlamenttiin valittu nuori Charles Stewart Parnell, joka kannatti jarrutustaktiikkaa parlamentissa Irlannin itsehallintovaatimusten edistämiseksi. Butt yritti pysäyttää Parnellin, mutta epäonnistui ja joutui vuonna 1878 luopumaan puolueensa johdosta. Parnellista tuli home rule -liikkeen kiistaton johtaja Buttin kuoltua seuraavana vuonna.[1][2]

  1. a b c d e f g Isaac Butt (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 15.4.2014.
  2. a b c d Nordisk familjebok (1905), s. 687 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 15.4.2014.
  3. Ireland: History (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 15.4.2014.
  4. Risto Kari: Historian ABC: Kaikkien aikojen valtiot 2, s. 182. Tammi. Helsinki 2001.