Isokynsimö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Isokynsimö
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa: Vaarantunut
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Kladi: Rosidit
Lahko: Brassicales
Heimo: Ristikukkaiskasvit Brassicaceae
Tribus: Arabideae[1]
Suku: Kynsimöt Draba
Laji: glabella
Kaksiosainen nimi

Draba glabella
Pursh[2]

Synonyymit
  • Draba daurica DC.
  • Draba hirta
  • Draba magellanica subsp. borea
Katso myös

  Isokynsimö Wikispeciesissä

Isokynsimö (Draba glabella) on pohjoisen pallonpuoliskon tundra-alueiden ristikukkainen kasvi.[3] Isokynsimö luokitellaan Suomessa vaarantuneeksi lajiksi.[4]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monivuotinen isokynsimö kasvaa 15–30 cm korkeaksi. Varsi on haaraton ja lähes pelkästään tähtikarvainen, yläosista kuitenkin lähes kalju. Ruusukelehdet ovat suikeita, tavallisesti hampaisia ja kohtalaisesti tähti- ja niukasti hapsikarvaisia. Terävähampaisia varsilehtiä on 2–4 kappaletta. Noin 8 mm leveät kukat ovat kellanvalkeita. Isokynsimö kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Hedelmistö on usein pitkävartinen. Lidut ovat pituudeltaan 7–12 mm, suikeita, litteitä, usein kierteisiä sekä kaljuja tai harvoin niukkakarvaisia.[5]

Isokynsimö muistuttaa kalliokynsimöä (Draba norvegica) ja Suomessa harvinaista idänkynsimöä (Draba cinerea), jota pidettiin aikaisemmin isokynsimön muunnoksena.[6]

Isokynsimö kasvaa pohjoisella pallonpuoliskolla Fennoskandian vuoristoalueilta itään läpi Pohjois-Venäjän ja -Siperian tundravyöhykkeen, sekä Alaskassa ja Pohjois-Kanadassa. Lajia tavataan myös Grönlannissa, Huippuvuorilla ja Islannissa.[7] Suomessa isokynsimöä tavataan harvinaisena Pohjois-Lapista. Voimakkain kanta on Enontekiöllä erityisesti Kilpisjärven alueella sekä Utsjoella Kevon luonnonpuistossa. Isokynsimöä on tavattu myös Inarissa, Sodankylässä ja Sallassa.[8]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isokynsimö on kalkinsuosija. Se kasvaa kalliopahtojen ja kurujen kuivilla pengermillä ja soraikoilla, joskus myös kyläkedoilla. Suomessa laji on alapaljakan ja metsävyöhykkeen laji.[5]

  • Jäkäläniemi, Anne: Idänkynsimö. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 135–136.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Toim. Rassi, Pertti & Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Mannerkoski, Ilpo. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki 2010.
  1. Stevens, P. F.: Brassicaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 3.4.2021. (englanniksi)
  2. Draba glabella Pursh Plants of the World Online. Viitattu 3.4.2021. (englanniksi)
  3. Isokynsimö – Draba glabella Laji.fi. Viitattu 3.4.2021.
  4. Punainen kirja 2010, s. 194.
  5. a b Retkeilykasvio 1998, s. 179.
  6. Jäkäläniemi, s. 135.
  7. Den virtuella floran: Fjälldraba (ruotsiksi) Viitattu 20.2.2011.
  8. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Isokynsimön levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 20.2.2011.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]