Jean-Xavier Lefèvre

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jean-Xavier Lefèvre

Jean Xavier Lefèvre (6. maaliskuuta 1763 Lausanne Cressis, Sveitsi9. marraskuuta 1829 Neuilly, Ranska) oli sveitsiläissyntyinen klarinetisti.

Lefèvre oli Michèl Yostin oppilas ja tämän kuoleman jälkeen seuraaja. Hänestä tuli 1778 Ranskan kaartin soittokunnan jäsen. Hän soitti siinä, kun kansalliskaarti vallankumousvuonna muodostettiin, ja vuodesta 1790 hän oli sen apulaiskapellimestari. Vuonna 1814 hänestä tuli Kunnialegioonan jäsen. Hänellä oli Pariisin konservatoriossa maineikkaita oppilaita, muun muassa Janssen 1795–1796, Péchignier 1797, Boufil 1801–1806, Bernhard Henrik Crusell 1803, Buteux 1814–1819, Crépin 1816–1821, Adolphe Hugot 1817–1822 ja Pierre Hugot 1820–1824. Hn on voinut opettaa vuosina 1797 ja 1798 myös Dacostaa, mutta on esitetty myös että opettaja olisi ollut Duvernoy. Monet Lefèvren oppilaat saivat ensimmäisen palkinnon. Vuoteen 1817 ensimmäiseen palkintoon kuului kaksi ranskalaisvalmisteista klarinettia. Vuosina 1818–1892 palkinnon arvo oli 100 frangia. Lefèvren virkakaudella kilpailukappaleen piti aina olla opettajan sävellys, Sainsbury mainitsee, että 1799 Lefèvre määräsi kappaleeksi konserttonsa no 5. Konservatorion vanhat asiakirjat ovat puutteellisia, ja ainoastaan Lefèvren viimeinen opetusvuosi, vuosi 1824, on mainittu, ja silloin hän määräsi kappaleeksi konserton no.3.

  • Eduard Brunner; Tudor 7098; 2002
    • Klarinettikonserto no 3 in Es-duuri
    • Klarinettikonserto no 4 in B-duuri
    • Klarinettikonserto no 6 in B-duuri