Jean François de Saint-Lambert

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jean François de Saint-Lambert

Markiisi Jean François de Saint-Lambert (26. joulukuuta 1716 Nancy9. helmikuuta 1803 Pariisi) oli ranskalainen runoilija ja filosofi.

Saint-Lambert palveli armeijassa. Kun Stanisław Leszczyńskista tuli 1737 Lothringenin herttua, Saint-Lambertista tuli virkamies hänen Lunévillessa sijainneeseen hoviinsa. Hän siirtyi pois armeijasta seitsenvuotisen sodan aikana Hannoverin lähellä 1757 käydyn Hastenbeckin taistelun jälkeen ja omistautui kirjallisuudelle. Hän kirjoitti kuvailevan runoteoksen Les Saisons (1769), jota harvoin enää luetaan, useita artikkeleita Encyclopédie'hin sekä muita sekalaisia teoksia. Hänet valittiin Ranskan akatemian tuolille 10 vuonna 1770.[1]

Hänen maineensa perustuu kuitenkin lähinnä hänen rakkaussuhteisiinsa. Hän oli Leszczynskin rakastajattaren markiisitar de Boufflers'n suosiossa, josta hän käytti runoissaan nimiä "Doris" ja "Thémire", kun Voltaire tuli 1748 Lunévilleen Émilie du Châtelet'n kanssa. Châtelet'n hullaantuminen runoilijaan ja sen kohtalokas päätös ovat tuttuja Voltairen elämäkerran lukijoille.[2]

Saint-Lambertilla oli seuraavaksi suhde Jean-Jacques Rousseaun "Sophien", kreivitär d'Houdetot'n eli Sophie Lalive de Bellegarden kanssa, joka ei ollut yhtään vähemmän tuhoisa hänen kilpailijalleen, kesti 50 vuotta. Saint-Lambert keskittyi myöhempinä vuosinaan filosofiaan. Hän julkaisi 1798 teoksen Principe des mœurs chez toutes les nations ou catéchisme universel, ja kaksi vuotta ennen kuolemaansa, 1803, hän julkaisi Œuvres philosophiques. Madame d'Houdetot kuoli 28. tammikuuta 1813.[2]

Encyclopaedia Britannica 11th ed. (1911). Encyclopaedia Britannica Company, Cambridge, Englanti.

  1. Jean François de Saint-Lambert academie-francaise.fr. Arkistoitu 14.2.2009. Viitattu 16.6.2009. (ranskaksi)
  2. a b Marquis Jean François de Saint-Lambert Visit Voltaire. Arkistoitu 5.4.2016. Viitattu 16.6.2009. (englanniksi)


Edeltäjä:
Nicolas-Charles-Joseph Trublet
Ranskan akatemian jäsen
Tuoli 10
1770–1803
Seuraaja:
Hugues-Bernard Maret