Jenni Morottaja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jenni Morottaja
Jenni Morottaja uransa viimeisen ottelun jälkeen Mosahallissa 17. maaliskuuta 2017.
Jenni Morottaja uransa viimeisen ottelun jälkeen Mosahallissa 17. maaliskuuta 2017.
Henkilötiedot
Syntynyt5. maaliskuuta 1983 (ikä 41)
Salibandyn pelaaja
Pelipaikka puolustaja
Pituus 155
Urheilijan ura
Seurat
Vuodet Seura Ottelut (M+S=P)
  • 2003–2004
  • 2005
  • 2007–2013
  • 2014–2015
  • 2016–2017
Maajoukkue
Suomi 57 (22 + 23 = 45)

Jenni Morottaja (s. 5. maaliskuuta 1983[1]) on suomalainen kilpailu-uransa päättänyt salibandyn pelaaja, pelipaikaltaan hän oli puolustaja. Hänet valittiin Suomessa vuoden naispelaajaksi 2005. Hänet on valittu EC- ja MM-kisojen tähdistöjoukkueeseen. Hän on saavuttanut maailmanmestaruuden, kaksi MM-hopeaa ja yhden MM-pronssin. Seuratasolla hän on saavuttanut kaksi SM-kultaa, kolme SM-hopeaa, yhden SM-pronssin sekä kaksi EC-hopeaa. Hänellä on myös yksi Suomen cupin voitto ja kaksi hopeasijaa.[2]

Inarinsaamelaiset sukujuuret omaava Morottaja on urallaan pelannut 57 naisten maaottelua, joissa hän on tehnyt tehopisteet 22 + 23 = 45. Jäähyjä kertyi kymmenen minuuttia.[1][3] Suomessa hänet valittiin kuukauden pelaajaksi kolme kertaa. Naisten salibandyliigassa Morottaja pelasi 18 kauden aikana 277 ottelua ja saavutti tehopisteet 127 + 140 = 267.[4] Pudotuspelejä hän on pelannut 83, joissa hänen tehopisteensä ovat 31 + 35 = 66. Morottaja sai jäähyjä liigapeleissä 148 minuuttia ja on kaikkien aikojen jäähytilastojen kolmen kärjessä.[5]

Morottaja nimettiin Salibandylegendaksi keväällä 2018. Muistotaulu luovutettiin hänelle 21. huhtikuuta Hartwall Arenalla pelatun Superfinaalin yhteydessä.

Pelaajahistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Morottaja aloitti salibandyuransa Keravalla, jossa hän saavutti useita junioreiden mestaruuksia.[2]

Kaudella 2000–2001 Morottaja pelasi maajoukkueessa Anne-Mari Lyhykäisen ja Sini Vartiaisen kanssa ketjussa, josta käytettiin nimitystä Teletapit.[6] Morottaja kuului maailmanmestaruuden vuonna 2001 voittaneeseen joukkueeseen, minkä jälkeen hän piti välikauden ja pelasi yhden kauden 1. divisioonassa.[4] Liigakentille hän palasi kaudeksi 2003–2004 ja voitti VFT:n paidassa Suomen-mestaruuden.[7] Seuraavalla kaudella hän voitti SM-kultaa Tiikereiden joukkueessa.[8] Vuonna 2005 hänet valittiin vuoden naispelaajaksi ja samana vuonna EC-hopean myötä Euroopan tähdistöjoukkueeseen.[9]

Toisissa MM-kisoissaan Singaporessa 2005 Morottaja saavutti hopeaa.[10] Tanskassa 2007 Suomi saavutti jälleen MM-hopeaa ja Morottaja valittiin kisojen tähdistökentälliseen.[2] Vuonna 2009 Morottaja sai MM-pronssia Ruotsin kisoista. Vuoden 2011 MM-kisat jäivät häneltä pelaamatta joidenkin erimielisyyksien vuoksi.[11]

Vuosina 2007–2013 Morottaja edusti SM-liigassa SB-Prota. Kaudella 2009–2010 saavutuksena oli SM-hopeaa ja Suomen cupin hopea.[12] Kaudella 2010–2011 seura saavutti SM-pronssia ja kaudella 2011–2012 SM-hopeaa,[13][14] ja vuonna 2012 seura voitti myös Suomen cupin.

Jenni Morottaja päätti lopettaa salibandyuransa kauteen 2011–2012[15], mutta palasi naisten salibandyliigaan 2012 joulukuussa, voittaen 2012–2013 puolustajien play off pistepörssin ja sekä SB-Pron paidassa SM-hopeaa.[16] Kaudeksi 2014–2015 Morottaja siirtyi Erä III:n[17] riveihin pelaamaan. Kauden 2016–2017 hän pelasi EräViikingeissä[18] ja kauden jälkeen hän päätti pelaajauransa ottelussa EräViikingit-Steelers tehden tehopisteet 2 + 2.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]