Johan Magnus Krook

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Johan Magnus Krook (12. maaliskuuta 1760 Turku15. tammikuuta 1828 Helsinki) oli suomalainen lakimies, jonka ura huipentui senaatin oikeusosaston jäsenyyteen. Hän aloitti opiskelun Turun akatemiassa 1775 ja pääsi auskultantiksi Turun hovioikeuteen 1777. Krook valittiin 1778 hovioikeuden ylimääräisen kanslistin virkaan, 1780 varanotaariksi ja 1784 hän sai varatuomarin arvon. Samana vuonna hänet nimitettiin Savon ja Karjalan läänin lääninsihteeriksi ja 1792 hänelle myönnettiin laamannin arvo.[1]

Vuonna 1793 Krook nimitettiin Vaasan ja Oulun lakikunnan laamanniksi ja 1811 hänet kutsuttiin jäseneksi hallituskonseljin oikeusosastoon, joka oli korkeimman oikeuden varhainen edeltäjä. Valtioneuvoksen arvon hän sai 1817 ja todellisen valtioneuvoksen arvon 1822. Vuonna 1826 hän vaihtoi virkaa vävynsä Carl Arved Krabben kanssa ja siirtyi hovioikeudenneuvokseksi Vaasan hovioikeuteen. Hovioikeuden virasta huolimatta Krook pysyi oikeusosaston jäsenenä kuolemaansa saakka.[1]

Johan Magnus Krookin isä oli Etelä-Suomen lakikunnan laamanni, hovioikeudenneuvos ja lakitieteentohtori Carl Krook (1723–1776) ja äiti Vendla Charlotta Cedermarck (1736–1782). Äidin isä oli myös oikeusoppinut, sillä hän oli Turun hovioikeuden hovioikeudenneuvos Nicolaus Magnus Sternell, jonka sukunimenä aateloinnin jälkeen oli Cedermarck.[1]

Johan Magnus Krook avioitui 1785 Agatha Lagerborgin (1761–1797) kanssa. Puoliso oli Turun hovioikeuden varapresidentin Carl Lagerborgin tytär. Krookin toinen vaimo (vuodesta 1803) oli Gustava Fredensköld (1772–1828), jonka isä oli Turun hovioikeuden hovioikeudenneuvos Nils Hasselbom, aateloituna Fredensköld.[1]

  1. a b c d Matti Mali (toimittanut): Korkein oikeus 1809–1959, Helsinki 1959, sivut 129–130.