Juliette Gréco

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juliette Gréco
Henkilötiedot
Syntynyt7. helmikuuta 1927
Montpellier, Ranska
Kuollut23. syyskuuta 2020 (93 vuotta)
Ammatti laulaja, näyttelijä
Muusikko
Laulukielet ranska
Aktiivisena 1946–2016
Tyylilajit chanson
Levy-yhtiöt Universal Music Group, Gérard Meys, Philips Records ja Barclay RecordsView and modify data on Wikidata
Aiheesta muualla
www.juliettegreco.fr

Juliette Gréco (7. helmikuuta 1927 Montpellier, Ranska23. syyskuuta 2020[1]) oli ranskalainen chanson-laulaja ja näyttelijä. Hän oli toisen maailmansodan jälkeisessä Ranskassa vaikuttaneiden boheemien taiteilijajoukkojen tähti.

Juliette Gréco syntyi Montpellier’ssa korsikalaiselle isälle ja äidille, joka oli aktiivisena Ranskan vastarintaliikkeessä Hérault’n departementissa Etelä-Ranskassa. Grécon isovanhemmat hänen äitinsä puolelta kasvattivat hänet. Gréco itse liittyi vastarintaliikkeeseen ja joutui 16-vuotiaana siskonsa kanssa Gestapon kiinniottamaksi.[2] Gréco oli vangittuna Fresnesin vankilassa useiden kuukausien ajan. Päästyään vapaaksi hän käveli 12 kilometriä takaisin Pariisiin.[2]

Gréco muutti sodan jälkeen Pariisin Saint-Germain-des-Prés’n kaupunginosaan, missä hän esiintyi kahviloissa sekä luki runoutta. Valokuvaajat Robert Doisneau ja Henri Cartier-Bresson ikuistivat hänet valokuvissaan.[3] Monet Saint-Germain-des-Prés’n älyköt, kuten Jean-Paul Sartre ja Boris Vian, pitivät häntä muusanaan.[4] Greco rakastui Miles Davisiin tämän käydessä Pariisissa vuonna 1949 ja he melkein menivät naimisiin.[5]

Gréco nousi tunnetuksi kabaree-esiintyjäksi, kun hän piti vuonna 1954 Olympia-teatterissa sarjan esiintymisiä. Hänen elokuvauransa oli alkanut jo kuusi vuotta aiemmin.[6] Gréco näytteli urallansa muun muassa Jean Cocteaun elokuvassa Orfeus (1950), elokuvassa Ja aurinko nousee (1957), Jacques Brelin elokuvassa Le Far West, Peilikuvadraamassa ja John Hustonin elokuvassa Taivaan juuret.[3] Grécosta ei tullut ikinä suurta elokuvatähteä, mutta hänet tunnettiin ympäri Eurooppaa erityisesti ranskalaisesta televisiosarjasta Louvren kummitus (1965), joka menestyi ympäri maanosaa.[6]

Grécon ura kesti yli 50 vuotta, ja hän joutui lopettamaan uransa vuonna 2016 halvauskohtauksen jälkeen.[1]

Gréco konsertoi Suomessa useita kertoja, muun muassa 77-vuotiaana keväällä 2004.[7]

Kuuluisia lauluja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • ”Je suis comme je suis” (Mä oon mikä oon)
  • ”Les Dames de la poste”
  • ”Déshabillez-moi”
  1. a b Ranskalaislaulaja Juliette Gréco on kuollut Helsingin Sanomat. 23.9.2020. Viitattu 23.9.2020.
  2. a b Poirier, Agnès: Juliette Gréco: 'We were very naughty' the Guardian. 17.2.2014. Viitattu 5.7.2018. (englanniksi)
  3. a b Janet W. Lee: Legendary French Singer Juliette Gréco Dies at 93 The Variety. 23.9.2020. Variety Media, LLC. Viitattu 24.9.2020. (englanniksi)
  4. Juliette Gréco Biography RFI Music. Arkistoitu 15.4.2012. Viitattu 11.5.2012. (englanniksi)
  5. 'Sartre asked Miles why we weren't married. He said he loved me too much to make me unhappy' 2006. Gueardian. Viitattu 11.5.2012.
  6. a b Juliette Gréco, face of chic postwar Paris, dies aged 93 The Guardian. 23.9.2020. Guardian News & Media Limited. Viitattu 24.9.2020. (englanniksi)
  7. Juliette Gréco vierailulle Suomeen Kaleva. Viitattu 11.5.2012.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.