Käärmekotka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Käärmekotka
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo: Haukat Accipitridae
Suku: Käärmekotkat Circaetus
Laji: gallicus
Kaksiosainen nimi

Circaetus gallicus
(Gmelin, 1788)

Käärmekotkan levinneisyyskartta, johon on merkitty vaaleanvihreällä pesimäalue, sinisellä talvehtimisalue ja tummanvihreällä alueet, joilla lajia tavataan ympäri vuoden.
Käärmekotkan levinneisyyskartta, johon on merkitty vaaleanvihreällä pesimäalue, sinisellä talvehtimisalue ja tummanvihreällä alueet, joilla lajia tavataan ympäri vuoden.
Alalajit
  • C. g. gallicus
  • C. g. heptneri
Katso myös

  Käärmekotka Wikispeciesissä
  Käärmekotka Commonsissa

Käärmekotkan muna.

Käärmekotka (Circaetus gallicus) on keskikokoinen päiväpetolintu, joka on Suomessa satunnainen.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käärmekotkan paras tuntomerkki on lähes täysin valkoinen vatsapuoli. Selkäpuoli on harmaanruskea. Vanhan linnun pää ja rinnan yläosa ovat ruskeat muodostaen tyypillisen huppumaisen kuvioinnin, siipien alapinnalla harvaa mustaa juovitusta valkealla pohjalla. Nuoremmilla linnuilla alapuoli lähes kokonaan valkoinen. Silmä keltainen, varpaat lyhyet. Pituus 63–68 cm, siipien kärkiväli 185–195 cm, paino 1,7–1,9 kg.

Käärmekotkia on Välimeren ympäristössä, Itä-Euroopassa, Lähi-idässä ja osissa Aasiaa (Kazakstanissa, Pakistanissa, Intiassa ja joillakin Indonesian saarilla). Pohjoiset linnut muuttavat talveksi Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan.[1] Suomessa laji on lähes jokavuotinen harhailija.

Euroopassa arvioidaan pesivän 18 000–21 000 paria. Maailman kannaksi arvioidaan 100 000–200 000 lintua. Kanta on vakaa ja laji on luokiteltu elinvoimaiseksi.[1]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käärmekotka viihtyy lämpimillä ja kuivilla avomailla, joilla elää runsaasti käärmeitä ja muita syötäväksi kelpaavia matelijoita. Levinneisyysalueensa pohjoisosissa kotka viihtyy alangoilla, joilla ruohikot, nummet ja metsät vuorottelevat. Lintu suosii kumpuilevaa maastoa, jolla syntyy nousevia lämpövirtauksia. Käärmekotka ei pärjää tehokkaasti viljellyllä seudulla, koska niiltä sen saaliseläimet ovat hävinneet.

Käärmekotka syö lähinnä käärmeitä mutta myös muita matelijoita.

  1. a b c BirdLife International: Circaetus gallicus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.6.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Riihimäki, Jouni, Haikarainen, Timo, Peltonen, Eero & Peltonen, Jukka 1980: Käärmekotka Circaëtus gallicus*, Suomelle uusi lintulaji. - Lintumies 1.1980 s. 37-38. LYL.
  • Käärmekotka Lintukuva-verkkopalvelussa
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.