Kaarlo Saarnio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saarnio 1930-luvun alussa.

Kaarlo Eerik (Kalle) Saarnio (20. joulukuuta 1885 Rääkkylä12. joulukuuta 1967 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä, joka esiintyi useissa elokuvissa aina 1920-luvulta kuolemaansa saakka.

Saarnio ei kertaakaan esittänyt elokuvissa suurta sankaria tai rakastajaa, eli pääroolia, mutta hän osallistui ahkerasti elokuvien tekemiseen. Vuonna 1954 valmistui kaikkiaan kuusi elokuvaa, joissa hänellä oli rooli. Saarnion suurimpia elokuvatehtäviä olivat Viirimäki elokuvassa Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (1931) ja kirkkoherra elokuvassa Isoviha (1939). Saarnion viimeiseksi elokuvaksi jäi Valentin Vaalan elokuva Totuus on armoton (1963).

Tasavallan presidentti Juho Kusti Paasikivi myönsi Saarniolle Pro Finlandia -mitalin vuonna 1947. Saarnio näytteli Kansan Näyttämöllä vuosina 1907–1954. Hänen veljensä oli näyttelijä Yrjö Saarnio. Saarnio oli naimisissa muun muassa näyttelijä Laina Laineen kanssa.

Saarnio on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.[1]

  1. Helsingin seurakuntayhtymän hautahaku Hautahaku. Viitattu 15.12.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]