Kari Sohlberg

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo suomalaisesta elokuvaajasta. Kari O. Sohlberg on suomalainen liikemies ja autourheiluvaikuttaja.
Kari Sohlberg
Henkilötiedot
Syntynyt3. joulukuuta 1940 (ikä 83)
Helsinki
Kansalaisuus Suomi
Ammatti elokuvaaja
Lapset Konsta Sohlberg
Muut tiedot
Aktiivisena 1966-
Tunnustukset

Kari Sohlberg (s. 13. joulukuuta 1940 Helsinki) on suomalainen elokuvaaja.

Sohlbergin ura suomalaisen teatterielokuvan parissa alkoi 1966 Ere Kokkosen Millipillerin myötä. Ura jatkui Spede Pasasen tuottamien elokuvien kuvaajana. Sohlbergin kuvaamia ovat muun muassa Pähkähullu Suomi, Noin 7 veljestä, Leikkikalugangsteri, Viu-hah hah-taja ja kolme ensimmäistä Uuno Turhapuro-elokuvaa.

Myöhemmin Sohlberg kuvasi muiden muassa Jörn Donnerin, Pirjo Honkasalon ja Pekka Lehdon ohjauksessa. Hänen työsuhteensa Markku Pölösen, Matti Ijäksen ja Raimo O. Niemen kanssa muodostuivat erityisen läheisiksi ja jatkuivat kunkin kohdalla useiden elokuvien ajan.[1]

Sohlberg on saanut toistaiseksi eniten parhaan kuvauksen Jussi-palkintoja, seitsemän. Ensimmäisen kuvaus-Jussinsa Sohlberg sai Leikkikalugangsterista vuonna 1970. Myöhemmät palkinnot tulivat elokuvista Maa on syntinen laulu (1974), Tulipää (1981), Angelan sota (1985), Pohjanmaa (1989), Badding (2000) sekä Koirankynnen leikkaaja (2005). Ehdokkuudeksi ovat jääneet Poika ja ilves (1999), Cyclomania (2002) sekä Haaveiden kehä (2003).

Sohlbergin kuvaamia pitkiä teatterilevityksen elokuvia on yli 60. Hän on tehnyt muutamissa kotimaisissa elokuvissa myös pieniä rooleja.

Kari Sohlberg jäi eläkkeelle vuonna 2011 ja hänen viimeiseksi elokuvakseen jäi Raimo O. Niemen Roskisprinssi.[1]

Hänen poikansa Konsta Sohlberg on myös elokuvaaja ja hän on jatkanut isänsä yhteistyötä Markku Pölösen kanssa.[1]

Kari Sohlberg työskenteli 1960-luvun alussa pääesikunnan piirtäjänä, opiskeli iltaisin Ateneumissa ja kävi katsomassa Suomen Elokuva-arkiston näytäntöjä. Kun puolustusvoimien kuvaosastolla avautui elokuvaajan paikka, Sohlberg sai sen ja alkoi opiskella elokuvaa käytännössä muun muassa Kullervo Karin ohjauksessa. Pian Sohlberg siirtyi kuvaamaan televisiomainoksia Scenaria-yhtiöön, josta hän lähti vuoden kuluttua 1962 Armand Lohikosken mukana Lii-Filmiin tekemään lyhytelokuvia. Siellä hän oppi lisää muun muassa leikkauksesta Alvar Hambergilta ja käsivarakuvauksesta Leo Hildeniltä.[2]

Kun lyhytelokuvien kysyntä romahti veronalennuselokuvajärjestelmän lakattua, Sohlberg siirtyi kuvaajaksi Mainos-Television filmiryhmään. Se teki filmille muun muassa asiaohjelmien inserttejä ja MTV-teatterin televisionäytelmien ulkokohtauksia, kun taas sisäkohtaukset tehtiin studiossa videotekniikalla.[2]

Ere Kokkosen Millipillerin myötä tarjoutui Sohlbergille mahdollisuus pitkien näytelmäelokuvien tekoon. Vuonna 1980 antamassaan haastattelussa Sohlberg piti parhaina siihenastisina töinään elokuvia Marja pieni!, Punahilkka ja Maa on syntinen laulu.[2]

Vuosi Elokuva Huomautus
1966 Millipilleri
1967 Pähkähullu Suomi
1968 Noin 7 veljestä
Mustaa valkoisella
Punahilkka
1969 Leikkikalugangsteri Parhaan kuvauksen Jussi
Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut
Pohjantähteet Parhaan kuvauksen Jussi
Sixtynine 69 Parhaan kuvauksen Jussi
1970 Jussi Pussi
Speedy Gonzales – noin 7 veljeksen poika
1971 Saatanan radikaalit
Kahdeksas veljes
Hirttämättömät
1972 Hellyys
Lampaansyöjät
Marja pieni!
1973 Maa on syntinen laulu Parhaan kuvauksen Jussi
Uuno Turhapuro
Krapula
1974 Karvat
Viu-hah hah-taja
1975 Professori Uuno D.G. Turhapuro
Rakastunut rampa
1976 Lottovoittaja UKK Turhapuro
1980 Tulipää Parhaan kuvauksen Jussi
1981 Syöksykierre
Yö meren rannalla
1982 Aidankaatajat
1983 Jon
1984 Angelan sota Parhaan kuvauksen Jussi
1985 Da Capo
Suuri illusioni
1987 Jäähyväiset presidentille
1988 Latvoilta jokisuulle Humanismin käsi -palkinto
Pohjanmaa Parhaan kuvauksen Jussi
Ihmiselon ihanuus ja kurjuus Humanismin käsi -palkinto
Kuutamosonaatti Humanismin käsi -palkinto
1989 Talvisota
1990 Yksinteoin
Kiljusen herrasväen uudet seikkailut
1991 Rölli – hirmuisia kertomuksia
Kuutamosonaatti 2: Kadunlakaisijat
1992 Pilkkuja ja pikkuhousuja
1993 Onnen maa
Routasydän
Romanovin kivet
1995 Kivenpyörittäjän kylä
Yöjuna
1996 Tie naisen sydämeen
1998 Sokkotanssi
Kuningasjätkä
Poika ja ilves
Pala valkoista marmoria
2000 Badding Parhaan kuvauksen Jussi
2001 Emmauksen tiellä
Cyclomania
2002 Haaveiden kehä
2004 Koirankynnen leikkaaja Elokuvataiteen Finlandia-palkinto, Parhaan kuvauksen Jussi
Keisarikunta Elokuvataiteen Finlandia-palkinto
2006 Suden arvoitus
2009 Ralliraita 1
2011 Roskisprinssi

Sohlberg sai vuonna 2004 Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin.[3] Samana vuonna hän sai Satakunnan viestintäalan kehittämissäätiön jakaman ensimmäisen elokuvataiteen Finlandia-palkinnon elokuvista Koirankynnen leikkaaja ja Keisarikunta. Palkinto on arvoltaan 10 000 euroa.[4] Elokuvasta Rakastunut rampa (1975) Sohlberg sai valtion henkilökohtaisen elokuvataiteilijapalkinnon. Keväällä 2008 hän sai valtion taiteilijaeläkkeen.[5]

Vuoden 2016 Jussi-gaalassa Sohlbergille myönnettiin Betoni-Jussi elämäntyöstä.[6] Vuonna 2019 hän sai Matti Pellonpää -palkinnon.[7]

  1. a b c 80-vuotias | Elokuvaaja Kari Sohlberg kuvasi urallaan kaikkea Spedestä Pölöseen: ”Speden jengissä oli hauskaa, mutta kunnianhimon sai osittain haudata” Helsingin Sanomat. 13.12.2020. Viitattu 16.3.2021.
  2. a b c Tykkyläinen, Lauri: Rahasta kiinni. Elokuvaaja Kari Sohlbergin mietteitä elokuvanteosta 20 vuoden ajalta. Projektio 1/1980, s. 10–13.
  3. Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksessä - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 9.10.2020. Viitattu 30.1.2022.
  4. Kari Sohlberg sai elokuvan Finlandian. Turun Sanomat 13.11.2004. Viitattu 20.3.2016.
  5. Riki Sorsa ja Arja Tiainen saavat taiteilijaeläkkeen Helsingin Sanomat. 18.4.2008.
  6. Betoni-Jussin elämäntyöstä saanut Kari Sohlberg häpeää Spede-klassikkoa: ”Kamalan huonosti kuvattu elokuva”. Iltalehti 19.3.2016.
  7. Elokuvaaja Kari Sohlberg sai Matti Pellonpää -palkinnon Helsingin Sanomat. 16.11.2019. Viitattu 23.11.2019.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hytönen, Jukka (toim.): Kamera käy! Elokuvaaja Kari Sohlberg,. Helsinki: Like, 2004.
  • Hytönen, Jukka: ”Näkökulmia kameran takaa”, Kari Sohlbergin haastattelu, Filmihullu 2/2004.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]