Katkolaakasittiäinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katkolaakasittiäinen
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Hävinnyt [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Osalahko: Scarabaeiformia
Yläheimo: Turilasmaiset Scarabaeoidea
Heimo: Lehtisarviset Scarabaeidae
Alaheimo: Scarabaeinae
Suku: Laakasittiäiset Onthophagus
Laji: fracticornis
Kaksiosainen nimi

Onthophagus fracticornis
(Preyssler, 1790)

Katso myös

  Katkolaakasittiäinen Wikispeciesissä
  Katkolaakasittiäinen Commonsissa

Katkolaakasittiäinen (Onthophagus fracticornis) on eläinten lannalla elävä kovakuoriaislaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu alueellisesti hävinneeksi (RE)[2].

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katkolaakasittiäisen pää, etuselkä ja raajat ovat mustat ja niissä on pronssinruskea tai kellertävä metallinkiilto. Koiraan päälaelta kasvaa pitkä, kärkeä kohti kapeneva ja kärkiosassaan eteenpäinkaartuva sarvi. Pään sivuilla silmän edessä on terävä kulma. Naaraan etuselän etureuna on tasainen ilman lähilajeille ominaista kyhmyä. Peitinsiipien tyven kilveke puuttuu. Peitinsiivet ovat punaruskeat ja niitä kirjovat epäsäännölliset mustat pilkut. Kuoriainen on muodoltaan pullea ja sen ruumis on noin 5,5–9,5 mm pikä.[3]

Lajin erottaminen typölaakasittiäisestä (Onthophagus similis) vaatii huomattavan yksityiskohtaista tarkastelua.[3]

Lajin levinneisyys ulottuu Pohjois-Afrikasta Skandinavian eteläosiin ja idässä Keski-Aasiaan. Suomessa lajista on aikoinaan tehty harvakseltaan havaintoja ympäri maan eteläosia. Viimeisin havainto on kuitenkin vuodelta 1946 eikä lajin katsota enää esiintyvän Suomessa.[3]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähisukulaistensa tapaan myös katkolaakasittiäinen on elinympäristönsä suhteen suhteellisen vaatelias ja edellyttää lämmintä elinpaikka. Tyypillinen elinympäristö on laidunnettu rinne, jonka maaperä on hiekkapitoista. Ruotsin Öölannissa sitä tavataan myös alvareilla ja Gotlannissa jopa harvakasvuisissa metsiköissä. Aikuiset kuoriaiset elävät lantakasoissa ja kaivavat niiden alla olevaan maaperään käytäviä, jotka ne täyttävät lannalla ja munivat sinne. Laji suosii etenkin hevosen ja lehmän lantaa, mutta sitä on tavattu myös monien villieläinten jätöksiltä.[4][3] Kuoriaiset talvehtivat aikuisina ja niitä voi tavata keväästä syksyyn, joskin yksilömäärä on ilmeisesti suurimmillaan elo-syyskuussa.[3]

Suomessa katkolaakasittiäinen on luokiteltu alueellisesti hävinneeksi,[2] Ruotsissa se on silmälläpidettävä. Laidunnuksen väheneminen kuoriaisen elinpaikoilla voi aiheuttaa varjostavan kasvillisuuden muodostumisen ja sitä kautta avointa elinympäristöä vaativan lajin häviämisen.[4]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]