Katupeilin takana

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katupeilin takana
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Toivo Särkkä
Käsikirjoittaja Serp
Perustuu Serpin näytelmään Katupeilin takana (1946)
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Heikki Aaltoila
Kuvaaja Esko Töyri
Leikkaaja Armas Vallasvuo
Pääosat Eeva-Kaarina Volanen
Matti Ranin
Helge Ranin
Henny Waljus
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus SF
Ensi-ilta 4. marraskuuta 1949
Kesto 96 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Katupeilin takana on T. J. Särkän ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1949. Se perustuu Serpin samannimiseen näytelmään vuodelta 1946 ja kertoo kamarineuvoksen tyttären ja maisterin romanssista 1800-luvun lopun Helsingissä.[1]

Katupeilin takana sai vuonna 1950 Jussi-palkinnot ohjauksesta, käsikirjoituksesta, kuvauksesta, naispääosasta sekä miessivuosasta (Uuno Laakso). Elokuva-Aitan yleisöäänestyksessä se valittiin vuoden 1949 suosituimmaksi kotimaiseksi. Katsojamäärät olivat vuoden kolmanneksi korkeimmat.[1]

Näyttämöllä Katupeilin takana esitettiin ensi kerran Suomen Kansallisteatterissa joulukuussa 1946, ja se ilmestyi painettuna seuraavana vuonna.[1] Serpin epookkikomedia on kuulunut vuosikymmenien ajan suomalaisten teattereiden suosikkeihin. Elokuva oli SF:n 15-vuotisjuhlaelokuva ja valmistui yhtiön sadantena näytelmäelokuvana.

Elokuvan päärooleissa on pitkälti samoja näyttelijöitä kuin Kansallisteatterissa. Sivurooleja lisättiin huomattavasti[1]. Näissä rooleissa on monia myöhemmin tunnetuiksi tulleita näyttelijöitä, kuten Martti Katajiston tulkitsema Jean Sibelius. Myös Tarmo Mannin tulkitsema Axel Gallén vilahtaa teatterikohtauksessa. Pikkuosissa nähdään eräitä tunnettuja näyttelijöitä, kuten Kullervo Kalske, Elsa Turakainen ja Heikki Savolainen.

Elokuva on esitetty televisiossa useaan otteeseen, ensimmäisen kerran joulupäivänä 1958.

Näyttelijät Matti Ranin ja Eeva-Kaarinen Volanen elokuvassa.

Alkuperäinen näytelmä ajoittuu kolmeen maaliskuiseen päivään vuonna 1892. Elokuvaversiossa tapahtumat on siirretty kesäaikaan. Vappu Biörcke viettää kesää Jalle-setänsä maatilalla. Pieni polkupyöräonnettomuus tuo hänen luokseen nuoren maisteri Kalle Härkösen. Jalle-sedän kartanossa vietetään pienet juhlat, jolloin useat elokuvan sivuhenkilöt tulevat tutuiksi. Vappu palaa Helsinkiin moster Mellan kanssa, mutta pitkästyy tapahtumien puutteessa. Elämään tulee kuitenkin särmää, kun Vappu joutuu kahnauksiin vanhoillisen isänsä kanssa. Tämän mukaan ei ylioppilaiden rientoihin saa mennä eikä miesvieraita vastaan saa ottaa, ei varsinkaan huoneessa, jossa on aukipedattu sänky.

Vappu kuitenkin uhmaa sääntöjä ja karkaa teatteriin. Mutkien kautta Kalle Härkönen päätyy lopulta Vapun makuuhuoneeseen, tosin täysin kunniallisissa merkeissä. Isä-Ossian ja Vapun sisko Elisabeth kuitenkin järkyttyvät sinänsä viattomasta tilanteesta. Jalle-setä ja Sonja Brandt kokevat tilanteen koomisena ja yrittävät tyynnytellä Ossiania. Moster Mella seisoo jossain välimaastossa. Tämän hässäkän jälkeen Kallen pitäisi vielä pyytää Vapun kättä Ossianilta. Tämä pitää Kallea röyhkeänä pyrkyrinä, ja kaiken lisäksi Kallen sukunimikin on vielä niin rahvaanomainen. Tarinassa seurataan myös Ossianin ja Sonjan romanssin kehittymistä sekä Jalle-sedän ja moster Mellan välillä kipunoivaa lemmenliekkiä. Taustalla analysoidaan Venäjän vallan aikaisen suomalaisen sivistyneistön suhdetta valtiollisiin auktoriteetteihin.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Eeva-Kaarina Volanen  Vappu, Valborg Biörcke  
 Helge Ranin  kamarineuvos Ossi(an) Biörcke  
 Henny Waljus  moster Mella, Emelie Lindh  
 Uuno Laakso  Jalle (Hjalmar) Biörcke  
 Rauha Rentola  Elisabeth Heckler, Liisi  
 Birgit Kronström  Sonja Brandt, ent. Wulff  
 Matti Ranin  Kaarlo Härkönen, Kalle  
 Lasse Pöysti  ylioppilas Arvid Molander  
 Unto Salminen  tohtori Einar Heckler  
 Kyllikki Väre  naisylioppilas Elma Lindgren  
 Ida Salmi  ruustinna Molander  
 Jalmari Rinne  rovasti Molander  
 Annie Sundman  Savilahden armo  
 Kalle Rouni  Gustaf  
 Rafael Pihlaja  Valdemar  
 Mauri Jaakkola  Joose  
 Aarne Laine  apteekkari  
 Esteri Kasurinen  Liinu  
 Kerttu Salmi  Nastja  
 Aino Lehtimäki  Koivuniemen emännöitsijä  
 Elsa Nyström    
 Maininki Sippola    
 Sirkka Lindau    
 Otto Noro    
 Ilmi Parkkari    
 Irja Kuusla  emäntä pellolla  
 Leo Mikander    
 Tarmo Manni  Axel Gallén  
 Heikki Savolainen  Väinämöinen  
 Martti Katajisto  Sibelius  
 Pentti Valkeala  nuorukainen  
 Elsa Turakainen  nainen Kleineh’ssa  
 Kalle Viherpuu    
 Vappu Jurkka    
 Tuulikki Uskali    
 Kullervo Kalske    
 Artturi Laakso    
 Laila Rihte    
 Esko Salminen    

Elokuvaa on luonnehdittu idylliksi 1800-luvun lopulta. Erityisesti sen tarjoamaa ajankuvaa on kehuttu. Aikalaisarvioissa se sai yksimielistä suitsutusta Jouko Tyyrin Ylioppilaslehteen kirjoittamaa arviota lukuun ottamatta.[2] Myöhemmin televisioesityksen yhteydessä Ilta-Sanomien Timo Malmi arvioi, että Särkkä hallitsee suomalais-venäläisen epookin kuvauksen hienosti, etenkin Volasen, Laakson ja Pöystin kaltaisten näyttelijöiden kanssa.[3]

Karjalohja.fi. (archive.org)

  1. a b c d Muut tiedot, Elonet.fi, viitattu 23.4.2013
  2. Aikalaisarviot, Elonet.fi, viitattu 23.4.2013
  3. Malmi, Timo: Elokuvat. Ilta-Sanomat, 2010, nro 9.3., s. 42.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]