Kersantilleko Emma nauroi?

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kersantilleko Emma nauroi?
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Ilmari Unho
Käsikirjoittaja Ilmari Unho
Perustuu A. V. Multian romaaniin Kersantillekko Emma nauroi? (Hämeenlinna: Karisto, 1939)
Tuottaja Risto Orko
Säveltäjä Toivo Lampén
Kuvaaja Ernst Westerberg
Leikkaaja Elle Viljanen
Lavastaja Ville Salminen
Pääosat Irja Rannikko
Kullervo Kalske
Reino Valkama
Uuno Laakso
Lea Joutseno
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomi-Filmi
Ensi-ilta 2. marraskuuta 1940
Kesto 102 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kersantilleko Emma nauroi? on vuonna 1940 valmistunut Ilmari Unhon ohjaama sotilasfarssi. Elokuva pohjautuu A. V. Multian samannimiseen romaaniin vuodelta 1939, josta Unho muokkasi elokuvakäsikirjoituksen.

Elokuvan yleisömenestys kuului vuoden parhaisiin. Sen ensi-ilta oli 2. marraskuuta 1940 Turun Kino-Palatsissa ja Vaasan Gloriassa. Ensi-iltakierros alkoi seuraavana päivänä Helsingin teattereiden lisäksi muun muassa Kotkan Bio-Biossa.[1]

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Uuno Laakso  johtaja Tobias Strömberg  
 Reino Valkama  räätäli, kersantti Hesekiel Naukkarinen, ”Hese”  
 Irja Rannikko  Emma, everstin palvelijatar  
 Lea Joutseno  Helvi, everstin tytär  
 Kullervo Kalske  luutnantti Raimo Tappara  
 Paavo Jännes  eversti  
 Oiva Sala  konttoristi Asko Nännimäinen alias runoilija Alfons Kaukokaipuu  
 Veikko Linna  vääpeli Joki-Paavola  
 Salli Karuna  everstin rouva  
 Eine Laine  apteekkarin rouva Tappara  
 Jenny Hjelmman  Naukkarisen muori  
 Onni Veijonen  kanttori Liironen  
 Arvi Tuomi  sotilaslääkäri  
 Kalle Rouni  tohtori Oiva Kilpi  
 Väinö Parviainen  Pipinen  
 Oiva Luhtala  rintatautinen reserviläinen  
 Vilho Auvinen  Iisakkinen, roisto  
 Pentti Saares  kersantti  
 Tuire Orri  Impi, konttoristi  
 Varma Lahtinen  rouva Strömberg  
 Sirppa Sivori  Hesen sisko  
 Hannes Veivo  Haitari-Kalle  
 Evald Terho  matkustaja junassa  
 Holger Salin  Reissu-Ville  
 Nestori Lampi  lihava reserviläinen  
 Onni Timonen  reserviläinen  
 Georgi Goubtschenko  pitkä laiha reserviläinen  
 Mikko Kallakari  Hautala  
 Yrjö Liukkonen  sotamies  
 Laila Jokimo  konttoristi  

Elokuvan ulkokuvia otettiin Puolustuslaitoksen harjoituskeskuksessa Valkealan Utissa sekä Helsingin Tuusulassa kesällä 1940. Romaaniin kuulunut vakoilusivujuoni häivytettiin pois käsikirjoituksesta tekemällä Iisakkisesta korttihuijari ja autovaras, ja tunnollinen konttoristi Nännimäinen muutettiin runoilevaksi hupakoksi. Näyttelijä Turo Kartto teki sanoituksen useisiin elokuvan musiikkikappaleisiin, jotka sävelsi Toivo Lampén.[1]

Salama Simosen (Uusi Suomi) arviossa elokuva sai luonnehdinnan ”hatara keitos”. Orvo Kärkösen (Aamulehti) mukaan elokuvan siteet ja kuteet eivät riitä liittämään yhteen yksittäisiä hyviä otteita. Toisaalta myönteistäkin löytyi, esimerkiksi Vaasa-lehden kriitikko kirjoitti: ”Koko juttu lähentelee miellyttävää hillittyä farssia”.[2]

Myöhemmin televisioesityksen yhteydessä Arto Pajukallio (Helsingin Sanomat) pitää elokuvaa vaatimattomana farssina, jossa säätyhierarkia määrää myös parien muodostumisen. Sodan varjossa valmistuneessa elokuvassa pilkanteon kohteeksi joutuu epäsotilaallinen runoilija Alfons Kaukokaipuu.[3]. Sitä on luonnehdittu myös ”hatarasti kyhätyksi, sinne tänne sinkoilevaksi elokuvatukseksi” (Tv-maailma).[4]

  1. a b Kersantilleko Emma nauroi? Elonet. Taustaa.
  2. Kersantilleko Emma nauroi? Elonet. Lehdistöarvio.
  3. Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 27.10.2010, s. D 9.
  4. Päivän elokuvia. Tv-maailma 20/2012 s. 17.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.