Tämä on lupaava artikkeli.

Kesätangara

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kesätangara
Koiras
Koiras
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Kardinaalit Cardinalidae
Suku: Tulitangarat Piranga
Laji: rubra
Kaksiosainen nimi

Piranga rubra
(Linnaeus, 1758)

Alalajit[2]
  • P. r. cooperi
  • P. r. rubra
Katso myös

  Kesätangara Wikispeciesissä
  Kesätangara Commonsissa

Kesätangara (Piranga rubra) on Yhdysvalloissa ja Meksikossa pesivä ja Väli- ja Etelä-Amerikassa talvehtiva varpuslintu. Kesätangara ja muut tulitangaroiden suvun lajit on perinteisesti luokiteltu kuuluviksi tangaroiden heimoon, mutta viimeaikaisten molekyylibiologian tutkimusten mukaan se olisi läheisempää sukua kardinaalien heimon lajeille[3].

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naaras tai nuori lintu

Kooltaan kesätangara on 17–19 cm.[4][5][6]

Aikuinen koiras[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koiras on väritykseltään kauttaaltaan kirkkaan ruusunpunainen tai oranssinpunainen. Koiraan siivet ovat hieman muuta ruumista harmaammat erityisesti talvella. Ulkonäöltään koiraskesätangara muistuttaa tulitangaraa (Piranga olivacea), mutta on vaaleampi ja tulitangaran siivet ovat mustat. Koiraan voi sekoittaa myös purppuratangarakoiraaseen (Piranga flava), joka on väriltään hieman tummempi.[4][5][6]

Naaras[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naaraan selkä on kellertävän oliivinvihreä ja hieman kirkkaamman keltainen päälaelta ja perästä. Siivet ovat väritykseltään harmahtavan keltaiset. Joillakin sukukypsillä naarailla on koiraan värityksen kaltainen punainen höyhenpuku. Kesätangaranaaras voi sekoittua ulkonäöltään hyvin samankaltaiseen purppuratangaranaaraaseen. Kesätangara on kuitenkin selästään vihreämpi ja purppuratangaranaaras on vatsastaan kirkkaamman keltainen.[6][5][4][7]

Nuori lintu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoret kesätangarat muistuttavat väritykseltään naarasta. Nuorten koiraiden väritys voi kuitenkin vaihdella huomattavastikin. Ensimmäisen elinvuotensa syksyllä ne ovat jo naaraita oranssimpia. Seuraavana keväänä niillä ei ole vielä täysikasvuisen aikuisen höyhenpukua ja ovat kirjavia osittain punaisine ja kellertävän vihreine höyhenineen.[7][8]

Alalajien erot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesätangaralla on kaksi alalajia. Levinneisyysalueen itäosissa tavattavan nimialalajin P. r. rubra siivet, pyrstö ja jalat ovat lyhyemmät. Läntisemmän P. r. cooperi -alalajin höyhenpuku on vaaleampi.[6]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesätangara pesii Yhdysvaltain Lounaisosissa sekä itäosissa Pennsylvanian ja Illinoisin osavaltioista etelään sekä Meksikon pohjoisosissa. Talvehtimisalue ulottuu Meksikon keskiosista etelään Etelä-Amerikkaan aina Bolivian ja Amazonasin alueen Brasiliaan asti.[6][4]

Pesimäaikanaan kesätangarat elävät levinneisyysalueensa itäosissa lähinnä avoimissa tammi- tai muissa lehtipuumetsissä. Lännempänä lintua tavataan rannikon paju- ja poppelimetsiköissä. Meksikossa lajia tavataan ikivihreissä ja trooppisissa lehtimetsissä. Talvehtimisalueillaan Etelä-Amerikassa lajille tyypillistä elinympäristöä ovat metsien reunamaat, kahviviljelmät sekä puistot ja puutarhat. Kesätangara on pääosin alankomaiden laji, mutta talvehtimisalueillaan sitä on tavattu jopa 2 700 metrin korkeudella merenpinnasta.[6][5][4]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesätangara on pääosin hyönteissyöjä. Laji saalistaa muun muassa ampiaisia, mehiläisiä, kovakuoriaisia, sudenkorentoja, heinäsirkkoja, kaskaita ja hämähäkkejä. Laji pyydystää ravintonsa ilmasta tai kasvien lehdiltä. Linnut hyökkäävät usein ampiais- tai mehiläispesien kimppuun ja pyrkivät karkottamaan sieltä täysikasvuiset hyönteiset. Tämän jälkeen ne syövät pesästä toukat. Aikuisilta ampiaisilta kesätangarat poistavat ennen syömistä pistimet ja muut syötäväksi kelpaamattomat osat. Hyönteisravinnon lisäksi linnut syövät varsinkin pesimäkauden loppupuolella, muuton aikana ja talvehtimisalueillaan marjoja, kuten mustikoita, ja sitrushedelmiä sekä banaaneja.[6][7]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesätangarat ovat muuttolintuja ja ovat talvehtimisalueillaan lokakuusta maaliskuulle. Muuttoaikoinaan kesätangarat muodostavat suurimmillaan 30 yksilön parvia, muulloin ne elävät pääasiassa yksinään. Muutto tapahtuu yöaikaan. Muuttoaikojen ulkopuolella kesätangarat nukkuvat öisin, mutta voivat torkahdella myös päiväsaikaan.[6]

Lajin pesimäkausi kestää toukokuusta elokuulle ja pesimäkautena on vain yksi pesue. Pesä sijaitsee puussa vaakasuoralla oksalla. Koiras etsii pesäpaikan ja kerää pesään materiaalia, mutta naaras rakentaa pesän. Pesä on kuppimainen ja rakennettu kuivista kasvinosista. Naaras muni kolmesta neljään hieman kiiltävää sinistä tai vihreää punaruskeapilkullista munaa. Munien haudonta kestää kaksi viikkoa ja vain naaras hautoo. Koiras tuo ruokaa naaraalle ja kuoriutuneille poikasille. Koiras puolustaa pesimäreviiriään muita koiraita vastaan. Linnut jahtaavat toisiaan ilmassa ja voivat myös käydä toistensa kimppuun.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Piranga rubra IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 18.2.2014. (englanniksi)
  2. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Piranga rubra (TSN 179888) itis.gov. Viitattu 19.6.2010. (englanniksi)
  3. John Klicka, Kevin Burns & Garth M. Spellman: Defining a monophyletic Cardinalini: A molecular perspective. Molecular Phylogenetics and Evolution, 2007, 45. vsk, s. 1014-1032. Elsevier. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 19.6.2010. (englanniksi)
  4. a b c d e Steven L. Hilty, Bill Brown, William L. Brown: A guide to the birds of Colombia, s. 626. Princeton University Press, 1986. ISBN 978-0691083728. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.06.2010). (englanniksi)
  5. a b c d Robert S. Ridgely, Guy Tudor: Field Guide to the Songbirds of South America, s. 613. University of Texas Press, 2009. ISBN 978-0-292-71748-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.06.2010). (englanniksi)
  6. a b c d e f g h i Alicia Ivory: Summer Tanager Animal Diversity Web. 2002. University of Michigan Museoum of Zoology. Viitattu 19.6.2010. (englanniksi)
  7. a b c Summer Tanager All About Birds. Cornell Lab of Ornithology. Viitattu 19.6.2010. (englanniksi)
  8. William H. Turcotte,David L. Watts: Birds of Mississippi, s. 382. Univ. Press of Mississippi, 1999. ISBN. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.06.2010). (englanniksi)