Kiinan kommunistinen puolue

Kiinan kommunistinen puolue
中国共产党 Zhōngguó Gòngchǎndǎng
Perustettu	23. heinäkuuta 1921
Pääsihteeri	Xi Jinping
Johto	Xi Jinping Li Qiang Zhao Leji Wang Huning Cai Qi Ding Xuexiang Li Xi
Ideologia	kiinalainen kommunismi kiinalainen nationalismi maolaisuus marxilais-leniniläisyys sosialismi kiinalaisin erityispiirtein
Poliittinen kirjo	Äärivasemmisto
Toimisto	Zhongnanhai, Peking
Ajatushautomo	Poliittisen tutkimuksen keskustoimisto
Äänenkannattaja	Kansan päivälehti
Jäsenmäärä	91 914 000
Kiinan kansankongressi	2 103 / 2 980
Pysyvä komitea	121 / 175
Kansainväliset jäsenyydet	Maailman kommunistiset ja työväenpuolueet
Nuorisojärjestö	Kiinan kommunistisen puolueen nuorisojärjestö
Varhaisnuorisojärjestö	Kiinan nuoret pioneerit
Kotisivu	english.cpc.people.com.cn
Infobox OKNimi-testi OK

Kiinan kommunistinen puolue (yksink.: 中国共产党; perint.: 中國共產黨; pinyin: Zhōnggúo Gòngchǎndǎng, lyh. KKP) on Kiinan kansantasavaltaa hallitseva puolue ja siten tärkeä osa Kiinan kansantasavallan hallintoa. Puolue on hallinnut Kiinan kansantasavaltaa sen perustamisesta 1949 lähtien. Puolue on perustettu vuonna 1921.

Historia

Osa artikkelisarjaa
Kiinan kansantasavallan politiikka
Johtajat Pääsihteeri: Xi Jinping Presidentti: Xi Jinping Varapresidentti: Han Zheng Pääministeri: Li Qiang Kansankongressin johtaja: Zhao Leji Konferenssin johtaja: Wang Huning Keskussotilaskomission johtaja: Xi Jinping
Kommunistinen puolue Organisaatio Kansalliskongressi Keskuskomitea Pääsihteeri Politbyroo Pysyvä komitea Sihteeristö Keskussotilaskomissio Kansallinen turvallisuuskomissio Jatkuvasti syventävien uudistusten komissio Talous- ja raha-asioiden komissio Yleisesikunta Organisaatio-osasto Kurinpitokomissio Viestintäosasto Alueellinen hallinto
Ideologia Marxismi-leninismi Mao Zedongin ajatukset Sosialistinen markkinatalous Deng Xiaopingin teoria Kolme edustusta (Jiang Zemin) Tieteellisen kehityksen konsepti (Hu Jintao) Ajatus uuden aikakauden sosialismista kiinalaisin erityispiirtein Kiinalainen unelma
Laki ja valvonta Peruskirja Perustuslaki Laki Kansankongressi Pysyvä komitea Neuvoa-antava konferenssi Kurinpitokomissio Korkein oikeus ·
Toimeenpano Valtioneuvosto Pääministeri: Li Qiang Kansanpankki Omaisuuden valvonta- ja hallintokomissio
Asevoimat Keskussotilaskomissio Kansan vapautusarmeija
Hongkong ja Macao Yksi maa, kaksi järjestelmää Hongkongin hallintojohtaja: Carrie Lam Hallitus Macaon hallintojohtaja: Ho Iat-seng
Ulkopolitiikka Kiinan kehityspankki Vyö ja tie Aasian infrastruktuuri-investointipankki Brics Pandapolitiikka Shanghain yhteistyöjärjestö Afrikan ja Kiinan suhteet
Lisää aiheesta Hallinto Aluehallinto Hukou Ihmisoikeudet Internet-sensuuri Korruptio Poliittinen vaikuttaminen

Puolueen perustaminen ja alkuvuodet

Li Dazhaon ja Chen Duxiun kaltaiset vallankumoukselliset perustivat KKP:n vuonna 1921 sekä poliittiseksi puolueeksi että vallankumoukselliseksi liikkeeksi. Perustajat tulivat toukokuun neljännen päivän liikkeestä (1919) ja kääntyivät marxilaisuuden puoleen sen jälkeen, kun bolševikit olivat voittaneet Venäjän vallankumouksen vuonna 1917. 1920-luvun Kiinan myllerrykssä KKP:n jäsenet Mao Zedong, Liu Shaoqi ja Li Lisan alkoivat järjestää työväenliittoja kaupungeissa.

KKP liittoutui kansallismielisen Kuomintangin kanssa vuonna 1924. Aluksi liitto osoittautui menestyksekkäästi. Vuonna 1927 kansallismieliset Tšiang Kai-šekin johdolla kääntyivät väkivaltaisesti kommunisteja vastaan. KKP ajettiin pois Shanghaista ja puolue ajautui maan alle.

1934: Pitkä marssi

Monet KKP:n johtohenkilöt jättivät vallankumouksellisen toiminnan Kiinan kaupunkien työväestössä ja siirtyivät maaseudulle. KKP sai niin hyvin talonpoikien tuen, että vuonna 1931 Etelä-Kiinaan perustettiin Kiinan neuvostotasavalta. Kuomintang tuhosi kuitenkin tämän kokonaisuuden ja Mao Zedong joukkoineen pakeni pitkällä marssilla Pohjois-Kiinassa sijaitsevaan Yan'aniin, Shaanxiin. Pitkän marssin aikana Mao saavutti KKP:n johtoaseman, jota hän piti hallussaan kuolemaansa saakka 1976. Muita aikakuden tärkeitä johtajia olivat Zhou Enlai ja Zhu De.

Vuonna 1936 kansallismielisten oli lopetettava sotiminen KKP:tä vastaan ja puolueet yhdistyivät rintamaan Japanin voimistunutta hyökkäystä vastaan. Kansallismielisten joukot ajautuivat sodan aikana Chongqingissa ja vastaavasti KKP kasvatti voimiaan taistelemalla japanilaisia vastaan. Sodan päättyessä, vuonna 1945, puolue hallitsi noin 100 miljoonan asukkaan alueita. Lisäksi puoleella oli kokenut armeija sekä toimiva poliittinen ohjelma, joka perustui talonpoikien, työläisten, keskiluokan ja pienkapitalistien liittoutumiseen.

1949: Vallankumous

Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan historia

Kiinan sisällissota alkoi uudelleen vuonna 1946. KKP:n maareformiohjelma lisäsi puolueen kannatusta talonpoikien keskuudessa. Vastaavasti kansallismielisten kannatus putosi. Vuonna 1949 Kuomintang koki ratkaisevan tappion ja vetäytyi Taiwaniin. Samalla KKP ja sen liittolaiset perustivat Kiinan kansantasavallan. Valtaanpääsynsä jälkeen kommunistit tekivät lukuisia uudistuksia, ensimmäisinä lakeina hyväksyttiin maauudistus ja avioliittolaki.^lähde?

Vallankumousta seuraavina vuosina KKP:n piirissä oli suuria erimielisyyksiä maan kehityksen suunnasta. Aluksi puolue omaksui Neuvostoliiton kehitysmallin ja liittoutui tiiviisti tämän kanssa. Raskaan teollisuuden tukemiseen perustuva hallintomalli todettiin kuitenkin epäonnistuneeksi ^lähde?. KKP ja Neuvostoliiton kommunistinen puolue (NKP) jautuivat kuitenkin yhä useammin ulkopoliittisiin ja ideologisiin erimielisyyksiin. 1950-luvun lopulla KKP ja NKP katkaisivat läheiset suhteensa. Sisäpolitiikassa KKP yritti vauhdittaa Kiinan teollista kehitystä kunnianhimoisilla, mutta tuhoisilla ohjelmilla joista haitallisin oli Suuri harppaus vuosina 1958–1960.

1966: Kulttuurivallankumous

Vuonna 1966 Mao käynnisti kulttuurivallankumouksen. Taustalla oli suuret näkemyserot muiden KKP:n johtajien kanssa Kiinan tulevasta taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta kehityksestä. Kulttuurivallankumous irroitti Kiinan lopullisesti Neuvostoliitosta ja eristi sen käytännössä koko muusta maailmasta 1970-luvulle saakka^lähde?. Kulttuurivallankumousta seurasi kiihkeät taistelut Maon johtaman radikaalisiiven ja Liu Shaoqin ja Deng Xiaopingin johtaman pragmaattisemman siiven välillä. Liu Deng ja muut pragmatististen johtajat putosivat vallasta kulttuurivallankumouksen aikana. Radikaalien ja pragmatistien välillä oli rauhaton aselepo vuosina 1971–1976, jolloin Zhou Enlai ja Mao kuolivat.

Lähes välittömästi Maon kuoleman jälkeen radikaaliryhmä Neljän kopla pidätettiin. Aikaisemmin asemistaan syrjäytetty Deng Xiaoping otti ylimmän vallan ja kulttuurivallankumous lopetettiin virallisesti.

1978: Uudistukset ja avautuminen

Deng Xiaopingin aikana hyväksyttiin neljän modernisaation ohjelma, joka koski teollisuutta, maataloutta, tiedettä ja teknologiaa sekä puolustusta. Taiteen ja koulutuksen alalla rajoituksia lievennettiin ja vallankumouksellista ideologiaa vähennettiin. Maon kuoleman jälkeen Hua Guofeng toimi puolueen puheenjohtaja vuoteen 1981, jolloin Dengin suojatti Hu Yaobang otti tehtävän vastaan. Puoluejohtajan tehtävä lakkautettiin vuonna 1982 ja Hu Yaobangin puolueen pääsihteerinä korvasi vuonna 1987 toinen Dengin suojatti Zhao Ziyang.

Dengin kaudella puolueen piirissä toteutettiin myös uudistus, jolla puoluesihteerin virka muutettiin tosiasiallisesti määraikaiseksi. Käytännön tasolla puoluesihteerille myönnettiin vain kaksi viisivuotiskuatta. Uudistuksen tavoitteena oli, että maalle ei tulisi enää Maon kaltaista diktaattoria.

1989: Tiananmenin aukion mielenosoitukset

Syrjäytetyn ja suositun entisen puoluesihteerin Hu Yaobangin kuolema sai opiskelijat ja työläiset kaduille osoittamaan mieltään. Kuukausien mielenosoitukset päättyivät Kansan vapautusarmeijan sotilaalliseen väliintuloon. Tapahtumalla oli suuret vaikutukset Kiinan maineeseen ja puolue on pyrkinyt siivoamaan tapahtumaa kansallisesta historiankerronnasta.

Yksityissektorin salliminen ja lännen haastaminen

Vuonna 1989 Jiang Zemin seurasi Zhaoa pääsihteerinä ja toimi tehtävässä vuoteen 2002. Jiang tunnisti yrittäjien arvon, jotka alkoivat kukoistaa 1980-luvulla. Vuonna 2001 Jiang ajoi läpi uudistuksen, jolla "punaiset kapitalistit" toivotettiin tervetulleeksi puolueen arvostetuiksi jäseniksi. Jiangin pääministeri Zhu Rongji neuvotteli samaan aikaan Kiinan liittymisen Maailman kauppajärjestöön. Vuonna 2002 Hu Jintao valittiin KKP:n pääsihteeriksi.

Vuonna 1996 Kiina pommitti lähivesiä osoittaen raivonsa saaren ensimmäisistä demokraattisista presidentinvaaleissa. Puolue joutui kuitenkin nöyryytetetyksi, koska ei pystynyt vaikuttamaan prosessiin. Tämän jälkeen puolueen piirissä vannottiin, että vastaavaa ei tapahdu uudelleen. Vuoden 2008 maailmanlaajusien finanssikriisin jälkeen Kiina käynnisti massiiviset elvytystoimet, joilla maan talous palautettiin nopeasti kasvuun. Tätä on pidetty ratkaisevana hetkenä kilpailussa lännen kanssa.

Vuonna 2012 Xi Jinping valittiin KKP:n pääsihteeriksi. 2013 Kiina rakensi saaria kiistanalaisille vesille muuttaen ne sittemmin sotilastukikohdiksi. Yhdysvaltain reagoimattomuus osoitti, että puolue oli saavuttanut maalle uuden aseman.

Xi Jinpingin kausi

Vuonna 2018 Xi Jinping poisti presidenttikausien aikarajoitukset ja teki itsestään käytännössä elinikäisen johtajan. Xin tavoitteena on Kiina-keskeinen maailmanjärjestys ja puolueen tiukka ote arjesta ja taloudesta. Vapaa markkinatalous, kansalaisvapaudet ja ihmisoikeudet tulee nujertaa. Xi on kuitenkin harkitseva ja pitkäjänteinen, toisin kuin Mao. Hän välttänee sotia. Vyö ja tie -investointiohjelma ("uusi silkkitie") kattaa yli 150 valtiota.

Puolueorganisaatio

KKP on yli 85 miljoonalla jäsenellään yksi maailman suurimmista poliittisista puolueista. Puolueella on valtava, monopolistinen asema ja se hallitsee Kiinan poliittista elämää. Puolue on Kiinan tärkein poliittinen päätöksentekoelin ja se huolehtii siitä, että keskushallinnon, maakuntien ja paikallishallinnon toimielimet toteuttavat puolueen politiikkaa.

Puoluehierarkia

Puolueen noin 2 000 valtuutetun valtakunnallinen puoluekokous kokoontuu noin joka viides vuosi. Puoluekokous valitsee noin 200 jäsenen varsinaisen keskuskomitean, joka kokoontuu vuosittain. Keskuskomitea valitsee 20–25 jäsenen politbyroon, joka johtaa KKP:n toimintaa. Politbyroon pysyvään komiteaan kuuluu kuudesta yhdeksään arvovaltaisinta jäsentä ja se on sekä puolueen, että kiinan korkein johtava elin. Käytännön tasolla valta kulkee puolueessa ylhäältä alaspäin.

Politbyroo

Puolueen keskuskomitean politbyroon pysyvän komitean jäsenet ovat vuodesta 2022 lähtien:

• Xi Jinping - Kiinan kansantasavallan presidentti
• Li Qiang - Kiinan kansantasavallan pääministeri
• Zhao Leji
• Wang Huning
• Cai Qi
• Ding Xuexiang
• Li Xi

Rakenne

Kiinan kommunistisen puolueen sihteeristö vastaa puolueen päivittäisistä hallinnollisista asioista. Sihteeristön pääsihteeri on muodollisesti puolueen korkein virkamies. Puolueella on komissio, jonka tehtävänä on havaita ja rangaista puolueen jäsenten virka-aseman väärinkäytöksiä. Lisäksi on myös keskussotilaskomissio, jonka kautta se pitää Kiinan asevoimat valvonnassaan. Puolueella on perustason puolueorganisaatioita kaupungeissa, kylissä, naapurustoissa, tärkeimmillä työpaikoilla, kouluissa ja niin edelleen.

Julkaisut

Puolueen tärkeimmät julkaisut ovat päivälehti Kansan päivälehti ja kahdesti kuussa ilmestyvä teoreettinen lehti Totuutta etsimässä. Jälkimmäinen korvasi vuonna 1988 aikaisemmin ilmestyneen kuukausilehti Punalipun.

Xi Jinpingin, Jiang Zeminin ja Hu Jintaon "puoluesiivet"

Kiinassa on ollut kaksi poliittista ryhmittymää, Jiang Zemininin ja Hu Jintaon "puoluelaiset". Jiang oli Kiinan puoluesihteeri ja presidentti (johtaja) 1989-2002 ja Hu 2003-2012, Xi vuodesta 2012.

Jiangin johtama "Shangain siipi", eliittisiipi, ajaa markkinataloutta, puolue-eliitin etuja, itärannikon talouskasvua ja vahvaa keskushallintoa. Hun johtama "tuanpai"-siipi, populistisiipi, koostuu tavallisesta kansasta, lähinnä puolueen nuorisojärjestön kasvateista. Se haluaa alueiden ja yhteiskunnan tasaista kehitystä ja poliittisia toimintavapauksia. Se edistää talouskasvua alikehittyneillä seuduilla.

Deng Xiaoping rakensi 1980-luvulla vallanjakomallin, jotta Maon diktatuuri ei toistuisi. Esimerkiksi keskeisiin tehtäviin sai valita enintään 67-vuotiaita. Xi rikkoi sen, eliminoi vastustajiaan korruptiosyyttein, koska lähes jokainen poliitikko oli tehnyt jotain, nimitti tilalle luotettujaan. Xin lähipiiri koostuu ihmisistä, joihin hänellä on pitkä ja koeteltu suhde. Varapresidentti Wang Qishan asui 1970-luvulla Xin kanssa luola-asunnossa, kun Xi oli seitsemän vuotta "uudelleenkasvatettavana". Nyt Jiangin ja Hun siivet eivät pysty edes yhdessä haastamaan Xitä. Jian Zemin johti Xihin kohdistuvaa kritiikkiä mutta kuoli 96-vuotiaana 30.11.2022.

Puolueen johtajat

Xi Jinping.

Ennen vuotta 1982 puheenjohtaja oli korkein valtataho puolueessa ja pääsihteeri toimi byrokraattisemmassa tehtävässä puheenjohtajan alaisuudessa. Sittemmin pääsihteeri on ollut puolueen korkein vallanpitäjä.

KKP:n keskuskomitean puhemiehet

Puhemies	Virkakausi
Mao Zedong	1929–1976
Hua Guofeng	1976–1981

Pääsihteerit

Pääsihteeri	Virkakausi
Deng Xiaoping	1956–1966
Hu Yaobang	1980–1987
Zhao Ziyang	1987–1989
Jiang Zemin	1989–2002
Hu Jintao	2002–2012
Xi Jinping	2012–

Katso myös

• Kommunistinen puolue
• Kiinan kansantasavallan hallinto
• Kansan päivälehti

Aiheesta muualla

• Virallinen sanomalehti (kiinaksi, englanniksi, japaniksi, ranskaksi, espanjaksi, venäjäksi ja arabiaksi)
• Kriittinen näkökulma KKP:n historiaan: Nine Commentaries on the Chinese Communist Party