Konetykki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Boforsin 40 mm ilmatorjuntatykki
Useissa yhdysvaltalaisissa lentokoneissa käytettävä 20 mm M61 Vulcan -tykki

Konetykki eli pikatykki on räjähtäviä ammuksia eli kranaatteja ampuva asejärjestelmä, jolla voidaan ampua sarjatulta. Toisin sanoen aseen lataaminen ja laukaiseminen tapahtuu automaattisesti. Raskaammat automaattilatauksella varustetut tykit, kuten esimerkiksi taistelupanssarivaunujen pääaseet eivät ole konetykkejä, sillä niille on tyypillistä yksittäislaukaisu sekä hitaampi tulinopeus. Ensimmäinen konetykki oli Hiram Maximin 1880-luvun lopussa suunnittelema 37 mm Q.F. 1 pounder eli ”pom-pom”.

Konetykki on toiminnaltaan kuin konekivääri, jonka kaliiberi kuitenkin on yli 20 millimetriä, jolloin se täyttää tykin kriteerit. Konetykki saa yleensä käyttövoimansa omasta rekyylistään joko suoraan lukon tai ruutikaasujen välityksellä.

Konetykin ongelmaksi muodostuu pikatulen vuoksi aseen jäähdytys. Tämän vuoksi on kehitetty Gatling-tyyppisiä aseita, joissa on useampi kuin yksi putki. Putkiryhmään kuuluu useampia pituusakselin ympäri pyöriviä putkia, jotka mahdollistavat suuren tulinopeuden, jopa yli 6 000 laukausta minuutissa. Tällaisia ovat esimerkiksi yhdysvaltalainen M61 Vulcan ja venäläinen AK-630.

Lisäksi on olemassa revolveritykkejä, joissa on yksi putki, mutta jonka laukaisukoneistossa on revolverin rullaa muistuttava pyörivä osa, jossa on kerrallaan useampi patruunalaukaus. Esimerkki revolveritykistä on Mauser BK 27 -lentokonetykki, jonka tulinopeus on 1 700 laukausta minuutissa.

Jotkin konetykit, kuten yhdysvaltalaiset 30 millimetrin M230 Chain Gun tai 20 millimetrin M61 Vulcan, saavat käyttövoimansa erillisestä hydraulisesta tai sähköisestä voimanlähteestä. Chain gun -tyyppisessa konetykissä lataus- ja laukaisukoneistoa käyttää erillinen sähkömoottori. Tämän etuna on, että laukeamaton patruuna ei pysäytä tykkiä, vaan tykin sulkukoneisto vetää laukemattoman patruunan ulos aivan samoin kuin ammutun hylsyn. Chain gunit eivät siis voi toimia ilman erillistä virtalähdettä, ellei siihen ole lisätty käsikäyttömahdollisuutta. Suomessa CV-9030 FIN -rynnäkköpanssarivaunujen pääaseena on yhdysvaltalainen Bushmaster II Mk. 44 mod. 2 -konetykki, joka toimii Chain gun -periaatteella. Asetta valmistaa nykyään ATK Gun Systems.

Konetykkeihin on olemassa paljon erilaisia ampumatarvikkeita, joiden päätyypit ovat panssariammukset ja sirpalekranaatit.

Yhdysvaltain rannikkovartioston fregatin 20 mm:n ilmatorjuntatykki (1941–1945)
Kaksi saksalaista MK 108 lentokoneen konetykkiä

Konetykkejä valmistettiin jo ennen toista maailmansotaa, etupäässä ilmatorjuntaan, mutta myös panssarintorjuntatykeiksi. Suomeen saatiin talvisodan aikana jonkin verran tanskalaisia 1930-luvulla suunniteltuja 20 mm Madsen-konetykkejä kevyellä kaksipyöräisellä lavetilla. Tällaisella lavetilla varustettuna Madsen oli tarkoitettu panssarintorjuntaan. Madsen-pst-tykistä käytettiin Suomessa nimeä 20 PstK/40, se ampui 350 laukausta minuutissa ja kykeni läpäisemään 100 metrin päästä 25 millimetriä panssariterästä ja 500 metrin päästä vielä 16 millimetriä.

Saksalaiset olivat ennen toista maailmansotaa huomanneet konetykin käyttökelpoisuuden lentokoneiden aseena. Saksalaisten jokaisessa sodanaikaisessa hävittäjälentokonetyypissä oli aseistuksena vähintään yksi konetykki, yleensä joko 20 mm MG FF tai MG 151/20 tai 30 mm MK 103 tai MK 108. Sodan loppua kohden konetykki oli jo hyvin yleinen hävittäjien aseena. Jo 1930-luvulta alkaen konetykki oli myös erityyppisten ajoneuvojen aseena, esimerkiksi panssariautoissa ja kevyissä panssarivaunuissa (esimerkiksi Panzerkampfwagen II, jossa oli yksi 20 mm konetykki). Nykyään rynnäkköpanssarivaunut ja monet jalkaväen taisteluajoneuvot sekä tiedustelupanssarivaunut on aseistettu 20–40 mm konetykein.

ZU-23-2

Melkeinpä tärkein konetykin käyttötarkoitus on kuitenkin ollut ilmatorjunta, mihin niitä käytettiin jo ensimmäisessä maailmansodassa. Ilmatorjuntaan käytetään nykyään 20–57 mm konetykkejä. Tykkien merkitys ilmatorjunnassa on kuitenkin vähentynyt ohjusten vallatessa pääaseen paikan. Nykyään ilmatorjunnassa konetykkejä käytetään lähi- ja omailmatorjuntaan.

Esimerkkejä konetykeistä on M2 Bradley -rynnäkköpanssarivaunussa oleva 25 mm M242 Bushmaster, A-10 ”Warthog” -rynnäkkökoneessa oleva 30 mm GAU-8 Avenger, sekä 35 mm Oerlikon KDA, 23 mm ZU-23 ”Sergei”, Boforsin 40 mm ilmatorjuntatykki ja 20 mm General Electric M61A2 Vulcan (F-18 Hornet), joista neljä viimeksi mainittua ovat myös Suomen puolustusvoimien käytössä.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]